Pari päivää sitten vietin iltapäivän taukoa työpaikan pihalla. Alueelle hortoili vanha mies, jolla oli mukanaan suuri kukkapuska kauniisti paketoituna.
Hän tuli kysymään, josko tiedän missä on sellainen mesta kuin *työpaikkani nimi*.
Sanoin että toki tiedän, olen siellä töissä ja että menet vaan noista punaisista ovista sisään. Oville kävellessään mies vielä jatkoi, että tunnetko sieltä muuten ketään tämän nimistä (lukien kukkavihon korttia) kuin *oma nimeni*.
Kukkatoimittajan hämmennys oli suuri, kun kerroin tämän henkilön seisovan edessään. Omani oli vielä suurempi. Mies naureskeli lähtiessään, että olipa helppo homma hänellä kun kaivattu ihminen löytyi heti.
Itse jäin pihalle töröttämään kukkapuska kourassa ja ihan häkeltyneenä.
Tässä olisi jo ainesta kirjoittaa romanttinen leffa.
Ainakin voin nyt huudella ympäri kyliä, että mulle onkin lähetetty ruusuja töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti