Synnytyksen purku

(Tekstin muotoilu ei toimi)

Tätä ei varsinaisesti koskaan tapahtunut.

Hämmentää edelleen, miten neutraalisti laitoksella vastataan, jos vastataan. Toki multakin on neuvolassa rutiinisti kysytty että onko mielessä mitään synnytykseen liittyvää, mutten jotenkin ole osannut avata suutani monistakin asioista, mitkä tosissaan jäivät kaihertamaan mieleen. Tämä siksi, että tiedän murtuvani jos alan aiheesta jollekin vieraalle puhumaan, enkä ylpeyttäni halua kenenkään näkevän kyyneliä. Siksi kuittasin asian pudistelemalla päätäni, e-ei, ei tässä mitään.

Synnytyspostauksen kirjoittaminen tänne oli muuten mun tapa purkaa asiaa, vaikka se kuinka intiimi kertomus olikaan. Siitä kirjoittaminen on ollut paljon helpompaa kuin puhuminen.
Moni kokee paljon rajumpia synnytyksiä, joten tuntuu taas turhalta uikuttaa omastani, mutta näillä mennään.

Asiaan, näitä kysymyksiä ovat:

- Repeäminen, mikä on normaalia ja mikä ei. Mä en edes tiedä minkä asteen sellaiset mulla on, sillä sairaalan papereihin ei ole merkattu tästäkään muuta kuin että niitä tuli. Kaikkinensa hyvin niukat tiedot koko hommasta, synnytyskertomuksessa lukee "toimenpidesynnytys (imukuppi)". That's it.
Tämän vuoksi on tullut vietettyä luvattoman paljon aikaa yrittäen googlata miltä synnytysrepeämän jälkeisen alapään tulisi näyttää. Oi kyllä! Näin paljon se mietityttää. Netti on noin muuten täynnä alapääkuvia, mutta synnytyssellaisia ei löydy sitten millään! 

- Miksi jouduin imukupista huolimatta pusaamaan kuin hullu? Tämä pyörii päässä paljon. Jotenkin tuntuu hullulta, että koko värkkiä yleensäkään käytettiin, sillä näin jälkeenpäin imukupista luettuani oon saanut sen käsityksen, että äiti siinä vaan vähän avittaa ponnistamalla. Parempi tietenkin että itse ponnistaa, mutta tahtoisin tietää vetikö lääkäri siitä huolimatta vauvaa kaikin voimin ulos. Pitää yrittää kysellä mieheltä tästä..

- Miksi epiduraalin vaikutus kesti vain 20 minuuttia? Olin luullut, että epiduraali vie kaiken tunnon pois ja näinollen et edes tiedä milloin pitää ponnistaa vaan katsot sen käyriltä & tämä on miten lapsi saapuu maailmaan. Näinhän mäkin ponnistin muutaman kerran ihan alussa, kunnes sitten hetipian laittoivat oksitosiinin tippumaan ja tästä eteenpäin alkoi se halleluja. Koska en tiedä synnytyksen kulusta mitään ammattilaisen silmin, on jotenkin vaikeaa tajuta koko yhtälö. Miksi epiduraalia pistää ollenkaan, jos sen vaikutus on niin lyhykäinen?

Eli kyllä, kadun sitä aika paljon nyt asiaa enemmän miettineenä. 20minuuttia niitä supistuksia luonnollisesti ei olisi tehnyt mitään, jos vertaa että ponnistusvaihe olisi voinut olla helpompi / joka tapauksessa yhtä helvettiä, oli puudute tai ei, kuten se loppupeleissä näin menikin.

Kaipa tällä kaikella oli tarkoituksensa, mutta silti hämmentää koko tapahtumaketju sen epäloogisuuden vuoksi. Luultavasti tämä oli ihan normikäytäntö, en vaan tosiaan näistä tiedä & yllätyin sairaalan kokonaisvaltaisesta "hiljaisuudesta" kysymyksieni suhteen.

- Miksei kätilö ehdotellut enempää vaihtohtoisia kivunlievitysmenetelmiä vaatiessani epiduraalia? En tiedä oliko veteen menollani jotain vaikutusta asiaan. Olisi ehkä sekin pitänyt selventää, että vesisynnytystä olin kaavaillut vain sen itse elementin takia, en niinkään sen kipua lieventävää vaikutusta ajatellen. Tämä on hankala selittää..olisin tahtonut (oman pääni vuoksi, jotten olisi mennyt paniikkiin) että kätilön ja mun välissä on "jotain", jotta en niin hämmenny, pelästy ja ahdistu vierasta tilannetta, alastomuutta jne, asioita mitkä on  pitkään olleet mulle vaikeita, ja jotka tiedostin kyllä ennen synnytystä sellaisina juttuina, jotka henkisen puolen osalta voivat sotkea kuviota pahemman kerran ja aiheuttaa just sen mitä kävikin, eli totaalisen itsekontrollin menetyksen, myös mielen suhteen. Huvittavaa, että tämäkin juttu meni niin päin honkia ja kävi juuri niin kuin olin pahimman skenaarion kaavaillut.

Nämä on ne isoimmat kysymykset. Yllättävän paljon tuota kaikkea vielä miettii. Siitä voin olla varma, että viimeistään mahdollista seuraavaa odottaessa aion saada vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin vaikka pelkopolin kautta. Epätietoisuus on mulla ollut seurana vain pahassa, enkä siedä sitä missään muodossa. Nyt ymmärrän hyvin mitä äidit tarkoittavat sillä jos sanotaan että pöytä täytyy saada puhtaaksi ennen seuraavaa, tai muuten sitä seuraavaa tuskin tuleekaan.