Millä todennäköisyydellä alkaa uusi cystitis päivä antibioottikuurin lopettamisen jälkeen?


Pitää olla minä!


Jos löytyy kanssasisaria, olisin kiitollinen neuvoista. Homeopaattiinkin olen jo ottanut yhteyttä, muutoin alkaa keinot loppua.
En todellakaan aio saati tahdo vetää loppuelämääni estolääkityksellä 7/7, vuosien ympäri.

Stoccolma

Viime maanantaina lähdimme Ruotsin puolelle.

Tavoitteena oli mennä tapaamaan isoisotätiä, mutta syistä jos toisista tämä joutui viime tingalla perumaan.

Reissu oli silti antoisa ja toisena päivänä seuraamme liittyivät siskoni ja Ruhtinas K.

 

Päätettiin (minä päätin) jo matkan alussa, että otamme mahdollisimman monta typerää yhteiskuvaa.

Saluhallin ohessa toiminut Örtagården oli yllätykseksemme ja harmiksemme suljettu, kokonaan. Tukholmaan on toki tullut uusia kasvisravintoloita, esimerkiksi Hermans, jota emme tietenkään ehtineet visiteerata. Ensi kerralla.

Yövyimme kaikki kolme yötä Hotelli Hanssonissa, joka ainakin omasta mielestäni oli todella jees paikka, ainakin kun ottaa huomioon että yleisesti vihaan kaikissa hotelleissa oloa.

Lähes joka kadun kulmassa oli kahvila nimeltä Espresso House. Wifin vuoksi tuli käytyä usein.

Must see kohde oli tietenkin Oliverin ravintola. Moniin muihin Tukholman keskustan ravintoloihin verrattuna paikka oli jopa halpa. Vaikkei ravintola olisi Jamien, menisin taatusti uudelleen. Ja menenkin, äitini kanssa. Hän kun pitää Oliverista.

Yritimme bongailla Maitotyttöjä, jotta Marco saisi käsityksen siitä, mitä missasi kun ei jatkanutkaan vaimonetsintäänsä Ruotsiin ja Norjaan, vaan tyytyi muhun. Tämä laiha yksilö löytyi kadulta.

RUOKAA

Tyrkytin Maajalle Rapunzelit.

Marco näyttää vanhalta ja minä muuten kamalalta. Jos zoomaa hampaisiini, näkee miten viisaudenhampaat ovat alkaneet puskea toista yläetuhammastani vinoon. Ei kiva.

point of no return.

Kuvapläjäys 2. Halloween

Kävelin tuona iltana, muistaakseni ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, korkokengillä. Vaikeaa oli.

En voi käsittää miten voi olla niin hankalaa poseerata niin, ettei näyttäisi idiootilta. Tässä kulminoituu olemukseni.

Ollapa itse noin hyvä maskeeraamaan.

Makkarankuorimekko!

Halloween

Voisin yrittää kirjoittaa tänne jonkun pitkäaikaisraportin. 

Ei vain saa aikaiseksi, bloggerin päivittely on niin toissijaista nykyään. Muu sosiaalinen media tekee kuvien jakamisen liiankin helpoksi. 

Tässä kuitenkin eilisen tunnelmia:

Marcon surkeat kynnet ovat oma väkerrelmäni. En uskaltanut käyttää pohjamatskuna kuin pahvia, ettei esmes lainvalvojilta olisi tullut sanomista vaarallisuustekijöistä. Alumiiniteippi on ihan järkyttävän ohutta ja ruttaantuvaa, enkä usko että olisin saanut sitä tasaisesti edes hiotulle puupinnalle tai muoville.

Marcon omien sanojen mukaisesti "Wulfring".

Taaskaan ei ole lupaa pistää näitä kuvia, kummaltakaan osapuolelta.

En tiedä näkeekö kukaan muu samoin, mutta mun mielestä Marcon kasvot ovat tietyistä kulmista vähän samanlaiset kuin Andrew Lincolnilla The Walking Deadissa (Rick), etenkin uusimmassa kaudessa. Olen tästä erittäin tyytyväinen, koska tykkäsin Lincolnin ulkonäöstä jo paljon ennen Marcon tapaamistakaan.

Maajan suurepeymä oli ihan simohieno, etenkin läheltä!

Hain geishamaista japanilookkia, joka meni vähän mönkään puvun vaihduttua lennossa epäaasialaisempaan, erään menettäessä hermot ompelukoneen ja puvun nro. 1. kanssa.

Pyykkiteline

 Pistän enemmän (kokovartalo)kuvia, kunhan saan niitä haltuuni lisää.

Kaikkia muita ihmisiä hirveästi koskettavaa, klassista ja kiinnostavaa käsiraporttia sen verran että:
Tämän vuoden syksynä on sattunut ihme, sillä käsieni iho poksahti auki vasta 2 päivää sitten! Aiempina vuosina tää on alkanut heti kun mittari ulkona näyttää mitä tahansa vähemmän kuin +10 °C.
Taitaa olla merkki parempaan päin menemisestä.