Tämä kertokoon kaiken

Sain tänään (puolen vuoden joooooko-kyselyn jälkeen) luvan hennata Marcon hiukset, siis mustalla.
En epäröi lainkaan ettei se oikeasti rakastaisi mua, koska kukaan mies ei toisen toimesta muutoin suostuisi moiseen.

Tuolla se nyt istuu sohvalla pelaamassa, suihkumyssy päässä ja tukka vihreän mönjän peitossa.

Ps. kuvittelin etten enää ikinä kykene nauramaan ko. elokuvan kohtaukselle, sen niin monta kertaa jo nähneenä. Väärin meni taas.




Olen taas löytänyt ilon ompelemisesta. Hommasin vihdoin koneen, perushyvä halpis singer fashion mate, vaikka edeltävän työpaikkani jälkeen en ikinä uskonut haluavani ommella mitään ikinä, etenkään verhoja. Niitäkin tulen tekemään, valmisverhot kun ovat kammottavia sekä kuoseissaan että hinnoissa.
Jos pikaiseen lasken, verhontarve-ikkunoita on 9kpl. Kerrotaan se kahdella.

Nyt puuttuu enää kankaat. Tosin valikoima on nirsotyyliini epäsopivaa, joten päätin että tuhoan parit fiinit italialakanat (marco tappaa mut, siksi teen sen salaa) ja muokkaan niistä verhot.

Vaatteiden ompelu on kivaa, vaikken yleensä muuta tee kuin kavennan kaikki ostamani sopivaan malliin. Homma tomii niin että löydän suuremman kokoisen kivan paidan, josta teen mekon.
Sveitsin aikoina mulla ei ollut konetta, saati sitten motivaatiota tai tarvetta tuunata vaatteita, sillä silloin s-m-koko oli mulle sopiva ja jopa puristava. Omassa mittakaavassani olin sotanorsu, kiitos hormoninappien, jotka luojan kiitos tajusin lopettaa viime elokuussa.
Nyt olen vihdoin normalisoitunut, eli normaali-, en ylipainoinen (aka. en enää hylly ja lölly kaikkialta ja murskaa toisia astumalla varpailleen & selluperseeni ei valtaa puolta saunan lauteista, ottaen huomioon että arseni oli ennen lihavakauttanikin ollut iso, painoin sitten kolketviis tai normin), ja saan vihdoin jatkaa samaa kavennuskaavaani.
Tämän vuoksi kulutan päiviäni ompelemalla, sillä kaapissa on satamiljoonaa vaatekappaletta odottamassa, ja päivä päivältä törmään vähemmän ongelmaan nothing to wear.
Sainpahan tämänkin sanottua, en enää yökötä fyysistä itseäni liikaa, ja sorry ylifeminiinisestä valituksestani ja siitä että mun mittakaavat oman kroppani suhteen on mitä on.

Lazy saturday

Monestikohan olen aloittanut blogitekstin sanalla Marco.

No, niin käy nytkin.

Marco ehti viime ja tämän viikon puolella käväistä hoitamassa bisneksiään Sveitsin ja kotimaansa puolella. Tämä tarkoittaa sitä että ehdin jo viikossa kehittää vieroitusoireet keittiöpuuhissa, jonka vuoksi lähipäivät ovatkin menneet tasoituksessa.

Tänään jaan reseptin leivästä, jota Marco aina kinuaa, mutta harvemmin jaksan sitä tehdä ärsyttävän koostumuksensa vuoksi:

Juureton ruisleipä 

(2kpl lättäniä, sisältä pehmeitä leipiä)

2tl kuivahiivaa

4,5 dl pari astetta kädenlämpöistä kuumempaa vettä

n. 5dl ruisjauhoja

1tl suolaa

1,5 tl fariinisokeria

(2rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä - itse lisään vain maun ja muotoilun helpottamiseksi)

lopuksi 3+ dl ruisjauhoja

Mittaa kuivahiiva laakean kulhon pohjalle, vispaa joukkoon vesi ohuena nauhana.

Lisää jauhot ja sekoita huolimattomasti, niin että jauhot ovat vielä paakkuina vedessä.

Annostele mukaan suola, sokeri ja halutessasi öljy.

(Minkälaista leipää teetkään, suosittelen että lisäät suolan aina jauhojen jälkeen, hiiva kun -oman oppini mukaan- ei tykkää suorasta kosketuksesta suolan kanssa.)

Sekoita paakkutaikina hyvin yhteen esim. suurella silikonilusikalla (käsin vaivaaminen tässä vaiheessa tuottaa pelkkää kiroilua) 

Huom. lopputuloksen taikina saa olla ohutta ja valuvaa.

Anna kohota väh. 30min. (Voit myös huoletta jättää taikinan lepäämään yön yli ja alustaa sen vasta seuraavana päivänä uunivalmiiksi, näin maku vain paranee).

Lisää kohonneeseen taikinaan pari-kolme dl ruisjauhoja ja jaa se kahteen osaan (öljytetyin) käsin.

Taikina on todella tahmeaa, mutta sen muotoon taistelu on aikansa arvoista.

Muotoile kahdelle ruisjauhotetulle leivinpaperille pyöreät, lättänät leivät (jauhoja saa käyttää runsaasti, eli 3+ dl voi hyvinkin tarjoittaa 7dl), joihin pistelet kauttaaltaan reikiä esim. haarukalla.

Paista 180°C n. 40min, mieluiten kiertoilmalla.

Jälleen uunista riippuen, tarkkaile leivän väriä. Reunojen pieni kärtsähdys ei haittaa, kunhan lopputulos keskeltä on sopivan kiinteä jähdytettynä.

Ruisjauhojen tahmaisuus saattaa hämätä, joten ole tarkka paistoajassa, muutoin tuloksena on jyrköpullaa, eli leipää joka rikkoo hampaat

Juurettoman ruisleivän teko voi olla arpapeliä, mutta voin silti vannoa että se on paljon parempaa ja ennen kaikkea terveellisempää kuin kaupasta ostettu.

Lisään myöhemmin reseptin ei-niin-lättänästä ruisleivästä, vaikkei sen tekoonkaan vaadita muuta kuin hiukan enemmän hiivaa, korkeampi alkumuoto ja oikea paistoaika.

Ja kuvan nappaamiseen se, että Marco ei ole kotona ja jo ahminut koko leipää. 

Käsittämätön italialainen, ei kukaan etelämmän euroopan ihminen yleensä pidä ruisleivästä.

Sorry, Blogger ei anna mun tehdä tekstiä vasemmalle, vain keskelle.
Ja puoli-merkki on ½, siksi pisti jotain,5.
Kuvatkin lisään tätä nykyä photobucketista koska muutoin tulos on harmahtava, läpikuultava, epätarkka pikselimössö.

Kiitos, blogger, on tosi helppoa päivittää!

Tässä suoraan Bloggeriin lisätty parsakaali, verratkaa edelliseen jonka pistin bucketin kautta.
(Maaja, jos näät tämän niin jaan tuskan kuvien lisäämisestä. Ärrrsyttää.)

Ja katsokaa mitä löysin alelaarista! Kiitos, Jamie Oliver, nämä kuvaavat meitä täydellisesti!

Loppuun maailman ihanin soitto:

My very own baby

Broccoli! 

 

Hän alkoi versoa jo 4 päivässä. 

En kuitenkaan millään usko, että saisin kasvatettua loppuun. 

Älkää huoliko, yritän kovasti raportoida näitä vasta kun siirtyvät avomaalle kesällä, jotten täytä koko blogia pelkällä viherhömpällä.

Kellon ympäri

Nukkumista siis.

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa mahdollisuus nukkua ilman minkäänlaista kellon herätystä, joten vedin toki sinne klo 13 asti. Ja lähes putkeen, lukuun ottamatta aikaisen aamun miniheräämistä, kun havahduin siihen että itken ja vollotan ihan kunnolla, ja naama on märkä.

Tämän episodin alku jäi mysteeriksi, en muista näinkö jälleen jotain superkamalaa unta, vai mistä moinen.

Mutta hyvä tietää että jos mahdollisesti itken unissani, se tapahtuu myös todellisuudessa. Luojan kiitos samaa ei ole tapahtunut jos olen nähnyt unta vaikka pissalla käymisestä. Nyt alan pelkäämään tuota, apua. Herätessäni iltapäivällä tuli ensimmäisenä olo, että olen nukkunut seuraavaan talveen asti, kun ulkona olikin yllättäen valkoista.

Kaikkinensa sangen sekava aamu.  

Hamstrasin tänään 30snt/pss siemeniä, yrttejä sun muuta ihanaa kasvatettavaa aina kurpitsoista alkaen. Sain myötätuntokohtauksen kun nuori kassamies joutui silti ottamaan koodit jokaisesta erikseen. Ihan typerää.

En malta odottaa tämän kuun loppua, kun lähdetään Jyväskylään. Näen pitkästä aikaa sisartani, ja Putroakin.

Kylppärihommat ovat viimein lähes loppuneet, tai viimeistelyä vailla valmis. Pääsin/pääsen siis viimein siivoamaan koko talon, kun remonttivehkeet sun muut ovat poissa. Olen kai harrastanut jonkin asteen ja alaluokan fengshuita tietämättäni koko elämäni, kun epäjärjestys, liika tavara, siivottomuus ja sen sellaiset tekevät musta ihan toimintakyvyttömän. Tai sitten lukemani artikkeli mielen tasapainosta kodin järjestykseen liitettynä oli potaskaa, siis fengshuin osalta.  

Loppuun pari sekalaista kuvaa viime ajoilta. En tiedä miksi ovat tässä bloginäkymässä sumeita. Normikokoon klikattuina ok. Blogger on shaiba taas.

Mi dispiace Marco.
M:n ajo-suloilme. Ja tuo ihana nenä, ilmeessä kuin ilmeessä.

Omalta osaltani en kommentoi mitään.

Ryöväsin äidiltäni erinäisiä Jamie Oliver- reseptejä.

Semi ready wc, sekä kameran takana ihan aidosti krapulainen minä (voin paljastaa krapulasyyni mahdollisesti ensi kuun keskivaiheilla, jännää!). Naljailen Marcolle koko loppuelämänsä, kun tämä halusi kylppäriinsä tuon tyttömäisen, valaistun meikkauspeilin.

Tämä on näitä ihania narsistikuvia. Ei ole järkeä tuupata omaa naamaansa kaikkialle, mutta voin vedota siihen että en tee sitä joka päivä. Toisaalta en ole oikeutettu oman naaman näyttämiseen, sillä en bloggaa mitään päivän asuja tmv. Vaikeaa.
Ps. näytän tuolta vain jos olen jähmettynyt ( ja salaman kanssa). Äitini kertoi, hyvä niin.

Yritän muistaa lähiluppopäivinäni tehdä kämppäkollaasin, sillä tahtoisin esitellä mm. sen kirotun lampun, ja vielä keskeneräisen hitonarkiolohuoneen, jonka seinäväri taatusti jakaa mielipiteet. No, haluan näyttää ihan kaiken, voin rehellisesti sanoa että tunnen siihen tarvetta, vaikka samaan aikaan inhotan itseäni kun höpötän muutenkin koko ajan kaiken maailman kotirouvailuja.

Ruokapuoleen liittyen, olisin halunnut väsätä tänne hauskan ohjeen ceci-palasista, eli samalla kikhernelinjalla mennen, gram-jauhoja keitettynä kasvisliemeen. Seos pistetään hyytymään vaikkapa makkaran muotoon kelmuun, jonka jälkeen se paloitellaan ja paistetaan oliiviöljyssä.

MUTTA:
Arvokkaat gram-jauhoni ovat jo aika lopussa, kunnes parin päivän takaiselta Kaubamaja-reissulta löysin kilon pussin muutaman euron pilkkahintaan. Ihanille jauhoilleni kävi kuitenkin köpelösti, sillä Marco kouraisi koko pakkauksen rikki kaivaessaan mitälie repustaan, jossa jauhopussi sijaitsi. En halunnut käyttää repun pohjalla maustuneita jauhoja, joten koko helahoito päätyi roskiin.
SE OLI VIIMEINEN JAUHOPUSSI KOKO KAUPASSA.
Myönnän että sätin tästä Marcoa aika pahasti, ja tapahtumaepisodin keskellä (kauppakeskuksen käytävällä) lähistöllämme oleva nuori äiti vauvansa kanssa kuulee kun minä kiljun Marcolle englanniksi että 'me ei kyllä ikinä tehdä lasta kun mulla on jo yksi, sinä!
Sain kyseiseltä naiselta lohdullisen hymyn, ja rauhotuin.
Maailmani ei kaatunutkaan yhteen jauhopussiin.
 
Tajusin myöhemmin, että samanlaisia palasia voi tehdä myös polenta-jauhoista, mutta ne eivät mielestäni ole ihan yhtä hyviä.

Marcon uusi vaimo

Kiva tietää että hänen makuunsa on tekotissit, mauttomat tatuoinnit ja cocksucker-naama.

Perjantain huvit

Olen yksin kotona, ei edes remonttimiehiä paikalla. 

Ihanaa rauhaa juhlistaakseni tein kikhernepihvejä, niitä kun ei jaksa räpeltää jos joku on koko ajan selän takana.

Jaan siis elämäni ensimmäisen reseptin, joka on täysin omasta päästä ja jää/kuivakaappini armoilla tehty.

Vege-kikhernepihvit

Ei tartte syödä noin yökköjen lisukkeiden kanssa kuin mitä mulla oli, eli:
 punahierakkaa (viinisuolaheinä), persiljaa, chilimarinoituja valkosipulinkynsiä ja pakastewakamea seesaminsiemenillä!.

1 tlk/n.230g valutettuja/huuhdeltuja kikherneitä (kuivakamaa käyttäessä liota yön yli + keitä)

1 pieni/n.50g kiinteämaltoinen peruna

1 valkosipulin kynsi

½ punasipuli

n. 150-200g haluamiasi juureksia/vihanneksia (itse käytin pakastejämät: palsternakka, selleri, pari purjonpalaa, maissia ja herneitä)

n. ½dl gram-jauhoja (kikhernejauho)

n. ½dl panko- tai normaaleja korppujauhoja 

*mausteet:

2tl kuivattua sitruunaruohomurskaa (säästä&punnitse, sieltä löytyy)

1tl spice upin sitruunaruohotahnaa (-mönjää, kuten haluaisi kirjoittaa)

½tl sitruunapippuria

1tl himalajan suolaa

(juustokuminaa)

Tarvittaessa laadukasta oliiviöljyä (jos et pidä vahvasta, älä valitse etenkään kylmäpuristettua extra virginiä, vaan mitä tahansa miedompaa ns. tavallista oliiviöljyä).

Soijakastiketta.

lisänä: paistonkestävää oliiviöljyä 

(Esim. rainbown halpa oliiviöljy on mietoa ja soveltuu myös paistamiseen. Yleensä, mitä hienompi oliiviöljy onkaan kyseessä, sitä vähemmän se soveltuu kuumennettavaksi. Osta siis häpeilemättä halpamerkkiä paistoa varten, ja säästyt räiskymiseltä.)

*) Maustemäärät ovat täysin omaan makuuni, joten lisää/vähennä/karsi kokonaan pois tarpeen mukaan. Veikkaisin että maltillisesti käytettynä kivan vivahteen pihveihin toisi esim. savupaprikajauhe, itseltäni se uupui.

-

- Silppua punasipuli, valkosipuli ja kuorittu/pesty peruna. 

  Kuullota kaikki pannulla pienessä öljytilkassa.

- Lisää joukkoon vihannekset/juurekset, kaikki paloiteltuna. (Jos käytät pakastekamaa, sulata   niitä ennen pannulle lisäämistä).

Kuumenna sekoitusta keskilämmöllä n. 5min, tai kunnes ovat pehmenneet sopivasti. Jäähdytä.

- Esikäsittele kikherneet (valuta/huuhtele) ja kippaa ne, sekä jäähtyneen pannun sisältö monitoimikoneeseen (survinta käyttäessäsi muuhun sopivaan alustaan).

- Sekoita kaikki aineet kohtuuhyvin yhteen, älä kuitenkaan muussaa liian hienoa massaa.

Lisää joukkoon gram- ja korppujauhot yhdessä haluamiesi mausteiden kanssa.

Soseuta hetki, mutta jätä massaan sattumia.

- Lopputuloksen tulisi olla kiinteää ja hiukan kokkareista, silti muotoiltavaa. Jos massa on liian kovaa ja mahdottoman paakkuista, lisää joukkoon varovasti öljyä.

- Muotoile massasta palloja leivinpaperin päälle ja litistä ne pihvin muotoon, mitä tasa-ohuempi, sen parempi ja tasaisemmin kypsyvä. Anna valmiin pihvimassan vetäytyä huoneenlämmössä väh. 10min. 

- Kuumenna hyvin öljytty pannu  ja pidä valmiina mahdollisimman ohutta paistinlastaa, jolla sekä nostat raa'at pihvit pannulle leivinpaperilta & kypsyessään kääntelet ne. 

- Paista pihvejä n. 3min/puoli, hellasta riippuen*. Lisää pannulle öljyä aina tarvittaessa pihvien valmistumistahdista riippuen.

Lettupannu on helpoin näiden kanssa, sillä sen avuin symmetrisiä pihvejä saa aikaan 

myös ilman turhaa sorminäpräämistä, jos jaksaa painella pihvejä lastalla.

Jos et tarjoile valmiita pihvejä heti, jätä ne lepäämään ritilälle, jolloin ne eivät lössähdä myöhempää tarjoilua varten.

*) Mulla on ihan liian moderni keraaminen liesi, jossa asteikko on säädettävissä 1-9:ään.

Yleensä aloitan pannun kuumentamisen 9:llä, jonka jälkeen vaihdan sen hetipikaan seiskaan esim. tämän kaltaisten pihvien kanssa. En totta puhuen vieläkään handlaa koko liettä, joten kaikki menee silmämääräisesti ja sekuntipelillä. Ekologisuus ja sähkön säästäminen ovat vielä oppimatta, näin oudon lieden suhteen.

Normiliedellä paistaisin nämä 3:lla.

Olkaa hyvät, ensimmäinen outo vegereseptini!