Hey Lahdesta ja armaasta Suomen maasta!
Olimme vakavasti làhellà myòhàstyà lennolta, kànnykàn kellon pettàessà. Piti heràtà 3am, mutta venyikin 4 asti. Luojan kiitos olin pistànyt lisàmuistutuksia omaan puhelimeeni.
Saronnosta ajaa n. tunnin Bergamoon, ja lentomme portti sulkeutui 6:05.
Parkkeerausrumban jàlkeen olimme 5;45 perillà. Check inistà seuraavana kauhistus kilmetrin mittaiseen turvatarkastusjonoon saapumisesta.
Ehdimme silti! Ja tàssà sità ollaan. Aitini oli jàlleen ihana ja tarjoutui hakemaan meidàt kentàltà, kuten aina, vaikka junatkin kulkisivat. Mikàs siinà, muttakun mulle tulee morkkis kun en saa maksaa bensoja saati sitten ajaa itse koko matkaa. Sukumme naiset ovat itsenàisià ja jààràpàità. Tosin suunnittelin jo mihin piilotan bensarahat, jottei àitini huomaa niità ennen kuin làhdemme pois.
Marco nukkuu vàsymystààn ja minà dataan tàssà hànen koneellaan. Siksi rikkinàiset à:t.
Chicagon meininki iski heti, ja koin sen saman oudon kiintymyksen ja hàpeàn koko kaupunkia kohtaan. Mieslauma huutelee perààn, joku yrjòàà bussiasemalla, teinit piilottelevat olutpullojaan, vanhat mummot puiston penkillà jakavat terveysvaivojaan ja vatsamakkaroitaan (tosin puhuivat reisistààn), pillurallia torin ympàri, tuttuja tuoksuja/hajuja ja kaikki entisellààn, vaikkei olekaan.
Kohtasin majapaikkamme hississà ja sità ennenkin ilmeisesti venàlàisià, kaksi vanhempaa naista ja n. viisivuotias tyttò. Ja on pakko sanoa, ettà tàmà oli ensimmàinen positiivinen kokemus mahd. venàlàisistà.
(Ei, en ole rasistinen, vaan vàhàisten myòhempien kokemusten perusteella yleistàvà. Oli mulla samalla luokallakin aikoinaan venàlàinen tyttò, ja tàmà oli tosi mukava tyyppi.)
He olivat ehkà vàhàn yllàttyneità siità, ettà minà automaattisesti availen ovet vanhemmille ihmisille/lapsille. (Opin tàmàn tavan jo ekalla luokalla, kylàkoulussamme meillà oli aina kilpailu siità, kuka ehtii aamulla ennen kellon soittoa avaamaan ulko-oven tòihin saapuvalle opettajallemme, joka oli vanhempi kàytòstapoja arvostava nainen.)
Anyway, nàmà vanhat venàlàiset naiset kiittelivàt (osittain suomeksi) ja hymyilivàt niin hurjasti ettà meinasin vaivaantua, pelkàstààn tuon lyhyen hissimatkan aikana.
Pistàisin tànne tàyttòkuvia Elbalta, mutta oma koneeni on Sveitsissà. En sitten yhtààn tykkàà kuvattomista postauksistani.
Hààpukuni on muuten saapunut. Siità lisàà myòhemmin.
Nyt palaan listojeni pariin, pitàà kirjoittaa mm. oirelista ylihuomiselle lààkàritapaamiselleni. Ajattelin, ettà kuinka tòkeròà se tahansa onkaan, sààstàn aikaa jos làtkààn paperin lekurille, josta tàmà saa lueskella fyysisvalitukseni ja sitten oman arviointikykynsà mukaan kysellà enemmàn niistà mihin sitten tarttuu.
Summer up on samana pàivànà. Saa nàhdà mikà on Marcon reaktio suomalaiseen festarikulttuuriin.
