Monethan ajattelee, että vietän kissanpäiviä kotivaimona.
Arki Marcon kanssa on jotain ihan toista, enkä usko että monikaan tahtoisi vaihtaa paikkoja kanssani, jos näkisi mitä vääntämistä joka päivä on.
Yksi esimerkki monesta päivittäisestä asiasta: kuvittele, että sanot, tai toteat "kissalla on karvoja" - mies vastaa "kissoilla ei ole karvoja, vaan höyheniä, olet väärässä, minä tiedän paremmin, jäkä jäkä".
Eli, Marcon kanssa tulee aina vastaansanomista, aihe kuin aihe. Kerran tämä alkoi jänkkäämään jopa naisten kuukautissuojien käyttämistavasta, vaikkei kenties itse niiden käyttökokemusta omaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisin onneton, kunhan vain väsynyt.
+ Marcon isä on täällä pistämässä poikaansa ruotuun. Toimii tähän mennessä.
En kirjottaisi tästä, tai muistakaan M liittyvistä asioista, ellei se olisi sellainen, joka on läpikäyty miehen itsensä kanssa. Tämä tiedostaa oman vaikean käyttäytymisensä ja minä tiedostan omani.
Tulevaisuuden vuoksi, on meidän molempien kyettävä löytämään se kuuluisa keskitie. Hirveästihän me spekuloidaan ja asioista puhutaan erittäin suoraan, ongelmia vaan tuottaa molempien joustamattomuus hyväksyä seuraava mielipide tai käytäntö, kun oma näkemys on niin vahva.
Näissä tilanteissa on hyvä saada ulkopuolista apua. Kuten nyt Marcon isän läsnäolo, joka on mahdollistanut jo monta päivää ilman vääntöä. Olen tästä erittäin kiitollinen, koska suoraan sanottuna tarvitsin jonkun tulemaan väliin. On ollut lohdullista puhua M isän kanssa ja todeta, etten suinkaan ole ainoa perheenjäsen, joka kokee Marcon haastavaksi. Nyt pitäisi lähettää Marco puhumaan jomman kumman vanhempani kanssa omista vioistani.
En usko että heräisin ikinä päivään, jona löytäisin enemmän huonoa kuin hyvää meidän yhdessäolosta. Toivon, ettei niin käy Marconkaan puolelta.
Tälle parisuhdepohdinnalle on ihan ajankohtainen syykin, mutta tylsästi sanottuna, siitä ehdin kertoa riittämiin tulevaisuudessakin.
