Töissä oli tänään ns. virkistyspäivä.
Jo penskana vihasin kaiken sorttisia mennään-tekemään-ja-toimimaan-yhdessä-päiviä, jotka yleensä olivat luokkaretkiä tai vastaavia.
Bussi vei koko talon väen metsän keskelle. Ja kappas, minä istuin yksin, sekä meno-, että tulomatkalla.
Olin kyllä kieltämättä aika yrmeä (vitutti, kuten aina) koko reissun, joten en ihmettele.
Osallistuin tasan yhteen tekemiseen.
Loput 7½h kiertelin alueella kyrpä otsassa, kamera kourassa, kuvaten ei mitään.
Ainoa ilonaiheeni oli:
Aivan megaloistava tarkennus. En kehdannut kuvata auton kylkeä kovinkaan kauaa, koska jengi tuntui katselevan kuin hullua. Tuo hämis kun ei heille asti näkynyt.
Reissun kruunasi se, että vihdoin kotiin päästessäni huomasin, että olin nojannut selkääni jotakin göhnää (näytti pihkalta, mutten jaksanut analysoida sitä loppuun) vasten, joten hupparin alaosassa koreili ihana rusehtavan kelmeä läntti. Kiinnostaisi tietää, missä kohtaa päivää se oli ilmaantunut. Tai ei.
Huomenna on VAPAA.
