Liikaa jännää!

Pelkään, että syöksykierteeni kaikkeen nykyaikaiseen alkoi siitä päivästä kun Marco antoi mulle vanhan lumiansa.

Tänään aloin opettelemaan instagramin käyttöä, joka tuntuu olevan erittäin haastavaa, etenkin kun olen näistä asioista yhtä perillä kuin isoäitini.

Hashtag on mulle täysin uusi juttu.

Ainoa minkä jo osaan, on mutristella naamaa tähtitieteellisiin asentoihin ja ottaa selfieitä.

Alkaako tästä oman henkilökohtaisen evoluutioni taaksepäin kehittyminen, jos alan elämään naama kiinni kännykässä 24/7, päivittäen mitä typerämpiä kuvia ja asioita.

Toivottavasti näin ei käy, vaikka tiedän että olen turhankin altis kaikenlaisille vaikutuksille.

Ah, mikä adrenaliinipiikki siitä syntyykään, kun viettää päivän rannalla tyttöporukassa, ottaen 350 valokuvaa.

Olin taas unohtanut mustavalkokuvien kauneuden, tänään se muistui takaisin.

Innostun aina ihan valtavasti, jos joku ottaa itsestäni sellaisen kuvan, mikä on oikeasti ihan kaunis. 

Tänään tapahtui sellainen, pitkästä pitkästä aikaa:

 

 Kerron lisää jänniä asioitani huomenna, nyt olen liian väsynyt ja iloissani tästä päivästä.

Kuvia on tulossa, paljon.

Olen päättänyt, että menen vielä tänä kesänä Korkeasaareen ja Muumimaailmaan.
http://www.korkeasaari.fi/ajankohtaista/berberikamera/

Tosin jälkimmäiseen paikkaan taidan tarvia pikkusiskoni mukaan.

Aika tuntuu loppuvan kesken, vaikkei varsinaisia eventtejäkään ole turhan paljoa ollut.
Seuraava on Faces, joka järjestetään viimeistä kertaa. Sitä en jättäisi välistä ikimaailmassa.

On heinäkuu ja hirveästi tekemistä. Tänä kesänä olen tehnyt enemmän kuin minään aikaisempina, lukuun ottamatta lapsuuden loputtomia lomapäiviä.

Ei ole sen parempaa kuin jutella saunan lauteilla syvällisiä pikkusisarusten kanssa. En ole joka päivä tekemisissä näiden kanssa, joten rikoin alkujään kertomalla kuinka jokin aika sitten melkein onnistuin huijaamaan Marcon sanomaan erään yöravintolan portsarille "terve, pippeli", väittäen että se on pelkkä tavanomainen tervehdys. Siitä repesi suuri riemu.

Meillä ehti olla vajaan kuukauden päivät lainakissakin, sisareni ihana rasavilli Miho. Löydän taatusti vielä vuoden jälkeen muutamankin folio-/paperipallon jemmattuna huonekalujen alle.

Lähdimme about kaksi viikkoa sitten ns. häämatkalle Viroon, ensimmäisenä Saaremaalle.

Reissun aikana olimme ällöttäviä, tyypillisiä ja takertuvaisia. Tässä ihania kuvia todisteeksi.

(Kerron myöhemmin Viron lomavinkkejä perversseille, me kun läpikävimme yhden jos toisen hotellin, joissa harrastuksena olivat näköalavessat.)

Swissotel ja paras spottini pakkeloinnille.

Tosi luonnollinen posetus.

Tästä alkaen sekalaisessa järjestyksessä "olemme tehneet jotakin-kuvia kesän ajalta".

Pistin Maajan nurmikkohommiin lievästi ylikasvaneeseen puutarhaan.

Toukokuussa Betty toi Lontoosta ystävänsä suunnitteleman korun, kuulemma kokonaan kierrätysmatskuista tehty. Eihän tuo ole yhtään tyyliseni, enkä voisi kuvitellakaan lähteväni julkisesti noin alastiselkäisenä minnekään, mutta kaunis se on. Vihdoin kesäkuussa sain aikaseksi lähettää B:n pyytämän koru yllä-kuvan, joka oli operaatio erikseen Mihon vuoksi (huomaa oikea alakulma).

 

 

Kokoero?

Tähän on hyvä lopettaa.