epäileminen tappaa

Epätodellista mutta totta

Tämä on ollut vähän hys hys-asia. Olen pelännyt puhua tästä kaikille, sillä ajattelin ettei mikään näin upea asia voisi ikinä käydä toteen.

Ostimme talon Suomesta (Marco osti, kokonaan hänen nimissään tämä on, kun itse niin tahdoin)!

Tässä muutama kuva jonka kehtaa julkaista. Muut areat talossa ovat vielä siivoamatta & sisustamatta & remppaamatta. Viime maanantainahan vasta kaupatkin tehtiin.

UUNI, OIKEA UUNI, TOIMIVA, IHANA, ja SUOMESSA, eikä hiton high altitude Sveitsissä. Nyt ei pitäisi tulla potan muotoisia muffinseja ja patonkeja jotka ovat enemmänkin puikulaisia naan-leipiä.

Kodinhoitohuone! Ihan oikeasti. En voi käsittää.

2 yötä takana tässä talossa, ja voin sanoa että käsiin sattuu. Edelleenkään en ole ehtinyt siivoamaan kuin kylppäreitä, makuuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja keittiön. Vielä on paljon, paljonpaljon muuta pinta-alaa työstettävänä. Siivousperfektionistina tässä tulee vielä menemään pari viikkoa puunatessa, luulisin.

Päässäni on ihme kyllä melko vähäisesti visioita sisustuksen suhteen, ainoastaan ruokasali ja makuuhuone ovat selvinä, suht.

Älkää hämääntykö vaikka hölötän ruokasaleista ynnä muista, ei tämä mikään porvaritalo ole, pistän jossain vaiheessa kuvia niistä ei-niin-siisteistäkin-huoneista jne. Huomaan että vain naiselliset paikat ovat pinta-uusittu huolella, eli täällä tulee olemaan vielä paljon duunia.

Talo on tosiaan luokiteltu jo valmistumisesta lähtien omakodiksi, vaikka itse sanoisin että paritalo tämä on, yksi seinä kun on kiinni naapureihin.

Mulla on miljoona asiaa työstettävän , kaikki varainsiirtoverosta jätekuljetukseen, vakuutuksien kilpailuttamiseen ja nettiyhteyksiin. Nyt kirjoitan prepaid-liittymällä.
Kaikki Suomen puolella tapahtuva kun on omilla harteillani, Marcon kielitaidottomuuden vuoksi.
Selätin jopa puhelinpelkoni, ja osaan nykyään yhtään epäröimättä soittaa kenelle vain ja minne vain.

Aivojen räjähtämisiä on toki tapahtunut, mutta melko nopeasti ne kerääntyy taas kokoon.

Hääpäivämme kuvapläjäys pt. 2

Rakas puolisoni on lähes joka kuvassa edustavana, samaa ei voi sanoa omista ilmeistäni. En ole ikinä osannut olla kameran edessä, ja tällaisena ajankohtana vielä vähemmän.

Kuvia on lainattu muutamaltakin henkilöltä. Ja edelleen on paljon materiaalia jota en ole itsekään vielä nähnyt.

Silmät-kiinni-kuvia on miljoona.

Tuon tuosta italialaiset alkoivat huutamaan että KISS KISS KISS!

En muista lainkaan mille nauran tässä kuvassa. 

Pikakirjoitin loput nimikortit 5min. ennen seremoniaa. Oikeastaan olin myöhässä aivan kaiken suhteen. Tosin Marcon bestman, Antonio tuli jossain vaiheessa auttamaan kun meikä väänsi noita kortteja tissit ulospullahtaen ja hikipisarat otsalla.

Jekku näytti maistuvan kaikille saapasmaan kansalaisille turhankin hyvin.

Ruhtinas K. aka isäni, pitämässä häpeilyttävää puhettaan.

Tämä oli päivänä kun saavuimme Suomeen. Respa ja hotelliin kirjautuminen. Cumulus tuskin oli ikinä ennen ollut yhtä täynnä italialaisia.

Appivanhempani ja Marcon ihana sisko, Elisabetta. Pelkäsin aivan mielettömästi tämän ensitapaamista, joka tapahtui paria päivää ennen häitä, Elisabetta kun asuu Brasiliassa. Pelkoni olivat turhia, enkä ole ikinä ennen tavannut yhtä liberaalia, mukavaa, sanavalmista ja hyvällä tapaa vahvapersoonaista naista. 

Normaalina!

Toivottavasti en ollut koko päivää noin epäuskoinen ilme naamalla.

Marco uhkasi tuupata mut veteen, ja kasvojeni ilmaisu on vähän sen mukainen.

Lisää kuvia tulee joskus.

Marciana Marinaa ynnä muuta

 Tämä on ihan kamala (tosin itseäni naurattava) kuva, ja Marco suuttuu kun näkee mun pistäneen tämän blogiin. Mutta näkeepähän maailma nyt kuinka pervo mies mulla on. Täysi tilannekuva.

 Marcianassa on muutamakin parkkipaikka erikseen raskaana oleville naisille. Suomeen samaa, kiitos!

 Normaaleina.

Nyt olen Suomessa, ja viivyn varmaan melko pitkäänkin. M lähtee takaisin jo 18.9, ja saa nähdä ollaanko yhtä huonoja olemaan erossa toisistamme kuin esim. vuosi sitten.