Epätodellista mutta totta

Tämä on ollut vähän hys hys-asia. Olen pelännyt puhua tästä kaikille, sillä ajattelin ettei mikään näin upea asia voisi ikinä käydä toteen.

Ostimme talon Suomesta (Marco osti, kokonaan hänen nimissään tämä on, kun itse niin tahdoin)!

Tässä muutama kuva jonka kehtaa julkaista. Muut areat talossa ovat vielä siivoamatta & sisustamatta & remppaamatta. Viime maanantainahan vasta kaupatkin tehtiin.

UUNI, OIKEA UUNI, TOIMIVA, IHANA, ja SUOMESSA, eikä hiton high altitude Sveitsissä. Nyt ei pitäisi tulla potan muotoisia muffinseja ja patonkeja jotka ovat enemmänkin puikulaisia naan-leipiä.

Kodinhoitohuone! Ihan oikeasti. En voi käsittää.

2 yötä takana tässä talossa, ja voin sanoa että käsiin sattuu. Edelleenkään en ole ehtinyt siivoamaan kuin kylppäreitä, makuuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja keittiön. Vielä on paljon, paljonpaljon muuta pinta-alaa työstettävänä. Siivousperfektionistina tässä tulee vielä menemään pari viikkoa puunatessa, luulisin.

Päässäni on ihme kyllä melko vähäisesti visioita sisustuksen suhteen, ainoastaan ruokasali ja makuuhuone ovat selvinä, suht.

Älkää hämääntykö vaikka hölötän ruokasaleista ynnä muista, ei tämä mikään porvaritalo ole, pistän jossain vaiheessa kuvia niistä ei-niin-siisteistäkin-huoneista jne. Huomaan että vain naiselliset paikat ovat pinta-uusittu huolella, eli täällä tulee olemaan vielä paljon duunia.

Talo on tosiaan luokiteltu jo valmistumisesta lähtien omakodiksi, vaikka itse sanoisin että paritalo tämä on, yksi seinä kun on kiinni naapureihin.

Mulla on miljoona asiaa työstettävän , kaikki varainsiirtoverosta jätekuljetukseen, vakuutuksien kilpailuttamiseen ja nettiyhteyksiin. Nyt kirjoitan prepaid-liittymällä.
Kaikki Suomen puolella tapahtuva kun on omilla harteillani, Marcon kielitaidottomuuden vuoksi.
Selätin jopa puhelinpelkoni, ja osaan nykyään yhtään epäröimättä soittaa kenelle vain ja minne vain.

Aivojen räjähtämisiä on toki tapahtunut, mutta melko nopeasti ne kerääntyy taas kokoon.