Pics

Vaunupostaus

Ihailin näitä vaunuja jo kauan ennen kuin tiesin raskaudesta.

Yllättävää oli se, että juuri nämä pysyivät parhaan tuntuisena vaihtoehtona läpi näiden kuukausien, kun olen punninnut sen miljoona erilaista vaihtoehtoa.

Hinta on myös, yllättävää kyllä, sieltä kaikkein halvimmasta päästä, kun vertaa eri valmistajien vaunuja samoilla ominaisuuksilla.

Kustannuksia näille tuli yhteensä, kotiovelle toimitettuna 669e. Auts! Eikö vaan?

No ei, sillä tämä oli kepeä hinta verraten kaikkiin muihin.

Silti on ihan naurettavaa, miten kalliita vauvojen tarvikkeet ovat tänä päivänä.

Yritin löytää näitä käytettynä, mutta 6kk etsintä ei tuottanut tulosta - eikä ainakaan niin läheltä, että olisi ollut järkeä lähteä hakemaan. Jok'ikiset käytetyt olivat myös valkoisia, juuri se väri jota kammoksun lian keräämisensä vuoksi.

Coopin karvat ei olisi näkynyt, mutta eco-nahkaan nyt ei karvoja tartukaan (feikkinahka).

Ja tietysti se hygieniakysymys päälimmäisenä. Jos vauva syntyisi keskitalvella, ja olisin voinut olla varma että saan käytetyt vaunut pariksi vrk -25C, olisin aika takuulla valinnut käytetyt, väristä riippumatta.

Näiden asioiden summana investoin (pitkin hampain ekologisuutta ajatellen) näihin.

Settiin sisältyi itse vaunujen lisäksi sadesuoja, hyttysverkko, hoitolaukku, ratasistuin ja turvakaukalo.

Tutek Turran

En luonnollisestikaan voi vielä kertoa käyttökokemuksista, mutta luultavasti kirjoitan postauksen ensi talven mittaan, kun nähdään kestääkö materiaali pakkasia, sateita ja mun aika taattua rajumpaa käyttöä.

Tähän mennessä olen tietenkin ihan rakkaudessa. Vaunut oli helppo koota, ei pilipali-osia ja tuntien pähkäilyä mikä menee minne.

Ratasistuinta tai kaukaloa en ole vielä koettanut kiinnittää vaunujen runkoon, mutta jos kliksahtavat yhtä helposti paikoilleen kuin tuo koppa, olen erittäin tyytyväinen.

Runko on luonnollisesti aika painava (meinaan nyt vain tätä metalliosaa, kun kuvittelen itseni ähräämässä sitä autosta ja takaisin), mutta koiratalouden vuoksi ehdoton kriteeri oli, että vaunut ovat tukevat ja isopyöräiset.

 Työntäminen on sitten ihan eri juttu, menevät sutjakasti eteenpäin ja kääntöakselista olen ollut tosi positiivisesti yllättynyt.

 Nyt vaan toivon ja odotan, että vaunut saavat sisältönsä!

 Bebe sai eilen sänkynsäkin, perus Ikea-versio, mutta sellainen, joka aika taatusti tulee kestämään ja on kätevä säilytyslaatikoidensa kera.

Lähde

Sängyn toisen laidan voi irrottaa, joten luulisin että saan kiinnitettyä tämän meidän sänkyyn, korkeus ainakin on sama. Väri on ihan ristiriidassa makuuhuoneen kanssa, ja joudun poistamaan oman vaatekaappini käytöstä, sillä sängylle ei ole muuta paikkaa kuin kaapin edessä. Mutta hällä väliä, sillä toivon, että bebe siirtyy aika nopeasti nukkumaan omaan huoneeseensa.

Voi toki käydä ihan toisinkin päin.

Haluan tämän kiinni meidän vuoteeseen syystä että: jos vauva on kovin herkkäuninen ja virkoaa täysin yösyötöille nostoista, voin tällä lailla estää beben liikuttamisen ja itse vaan ryömiä lähemmäs tämän sänkyä tarjoamaan tissiä.

Tarjoamaan tissiä, miksi tää kuulostaa vieläkin niin oudolta!

Aion koristella sänkyä sabluunoilla, kunhan ensin päätän minkälaisilla kuvioilla, sillä tietysti väkerrän mallin itse. Olohuoneen seinien boordikorkeus odottaa ihan samaa asiaa..

Se kuuluisa epätietoisuus

Kun on 3 päivää kärvistellyt ja miettinyt, että onko bebllä kaikki hyvin, on se tunne aika voittamaton kun huoli pyyhitään pois.
Ollut näes ihme kipuja lähipäivinä. Saattaa olla vaan sappi tekemässä tepposiaan. Hyvin mahdollisesti se on aiemminkin oikutellut, en vaan ole hyvä tunnistamaan sen kipua.
En olisi lähtenyt päivystykseen, jos kyseessä olisin vaan minä, mutta saman kropan jakaessa, oli ihan pakko tietää mitä vauvalle kuuluu. Tässä on tullut itkettyä hysteerisesti nyt kahtena peräkkäisenä päivänä. Erittäin epätyypillistä mulle.
Ihme kyllä ei hävetä enempää.

Puolasta lähetettävät vaunut ovat nyt Estonian puolella, sekin positiivista. Odotan niitä kuin kuuta nousevaa, ihan siksi että tuntuu kuin olisin ostanut auton. En käsitä miten tyyriiksi nämäkin on nykyään tehty.

Ihanaa kun pystyy taas hengittämään.

Anniversary 2015

Päivä täynnä rakkautta, onnea ja iloa - tässä Cooperin fiilikset:

"Yyyyyyyyyrrgggg!"

Näkyyn menee aikaa tottua

Vauvanvaatteita kuivumassa, pian joka päivä. 

Nyt on lähtenyt käyntiin maratoni asioiden valmistelussa.
Luulisin, että olen koonnut aika hyvin ensimmäisen vuoden aikana pidettäviä vaatteita.
Suurin osa on käytettyjä ja vain muutamasta olen maksanut täyden hinnan. Prismassa oli juuri -50-70% aarteita. Kausien lopussa on hyvä olla liikkeellä.

Sain Italiasta (en ole vieläkään varma keneltä ne ovat, ilmeisesti perhetutulta) kattavasti pieniä kokoja, jotka tosiaan ovat pieniä. 50cm bodyt olivat nuken vaatteen kokoisia verrattuna kotimaan kamoihin.

Tänään suuntaan äitini kanssa Artjärvelle, Ruskovillan liikkeeseen.

Sain tältä jo paljon käytettyjä ihania silkki-villa-kamppeita. Vain niiden peseminen huolettaa, sillä pyykin pesun suhteen olen aina ollut aika..no, huono, eli epäkärsivällinen.

Jos mietitään että äitini on saanut nämä vaatteet säilymään vuodesta 91-lähtien, niin kyllä, mua kauhistuttaa että pilaisin alle viikossa meidän historiikit, varjellut villavauvajutut.

Tämän vuoksi on ihan huojentavaa käydä liikkeessä ja ostaa ihan ikiomia tuotteita, jolloin en ehkä niin paljon huolehdi niiden pilaamisesta. Ja saan harjoittelukappaleita pesemiseen.

Kylpyhuoneen lattialla vadissa odottaa nytkin muutamat villavaatteet, joiden pesua olen lykännyt ja lykännyt. Mulla on sellainen kirous, että mikä tahansa hentoinen vaatekappale menee pilalle jo kun kosketan sitä, tai tältä se ainakin musta tuntuu.

Sama kenkien kanssa. Kävelen jok'ikisen parin puhki alle vuodessa.

Saa nähdä minkälainen vauhti uudella tulokkaalla on, kieltämättä vähän pelottaa.

Marco oli kuulemma vauvana aivan ihana, vaatimaton ja hiljainen.

Itse: joka paikkaan piti mennä, kaikkea piti koskea ja hirveällä vauhdilla. 

Mahassa pidetyt kickboxing-showt taitavat ennakoida samanlaista ulkopuolellakin.

Tai sitten ei. Kaiken näkee sitten. Sehän tässä ärsyttääkin, kun tahtoisin tietää, suunnitella ja valmistella kaiken nyt, en sitten kun bebe on ulkona.

Niin monen asian laita tosin selkenee vasta kun on viettänyt sen pari viikkoa tyypin kanssa.

Good day

Olassa, sienessä.

Joka ikinen kerta kun löydän hyvän spotin mustikoita/sieniä, tulee Coop höntyämään eteeni ja yleensä survoo kaiken. Maman lähellä on niiiiin kiva olla, aina kun ei pitäisi olla. 

Tämä kuva oli täysi sattuma. Varmaan kesän paras.

Vertailun vuoksi. Näillä kuvilla on kuukausi eroa. Ja pidin mahaani isona jo heinäkuussa! Jestas. Taas varmaan ensi kuussa päivittelen tuota vasemmanpuoleista. Sukkien ja kenkien pukeminen alkaa olla vaikeaa, kun en enää pääse taipumaan mahani yli. 

Vauvakamppeista puuttuu enää sänky. Tietysti olen unohtanut hirveästi kaikkea olennaista, mutta eiköhän me näilläkin selvitä, ainakin alkuun.