Sössin tuossa eilen erään työhaastattelun, paikkaan joka olisi kaikin puolin hyvä ja mahtava.
Tänään aamulla soittivat ja kertoivat, että voin aloittaa 17pv. toukokuuta (korjaan, se onkin 14pv.).
!!
27.4.2012
25.4.2012
23.4.2012
12.4.2012
Riisiä ja missio suolakurkut
Olin tuossa juuri viime minuuttien ostoksilla ennen sulkemisaikaa. Pähkäilin suolakurkkuhyllyn edessä (mulla menee ruokaostosten kanssa 5 minuuttia joka hyllyn kohdallla, en osaa päättää kun on miljoonaa eri merkkiä ja sitten 10 eri variaatiota yhdellä merkillä), kunnes havahduin vähän matkan päästä tulevaan älämölöön.
Miesääni selitti jotakin kovaan ääneen riisistä, yhtä innoissaan kuin lapsi.
Seuraava ääni oli pitkä EEEEHHHEEE-HEEEHHHEEEE EEEEHHEEEHHEEE HEEEEEEEEEEEEEEE HEEEEE EEEEE.
Viiden metrin päässä seisoi nuori, hontelo, silmälasipäinen, vähän erikoisen näköinen tyyppi, jolla oli käsissään suuri paketti vaaleaa riisiä.
Siinä hän yksin seisoi ja piti riisiä sylissään, hekottaen hullun lailla ja välistä mutisi jotakin tuosta ihanasta riisistä.
Liukenin paikalta ja hain sillä välin muut ostokset, johon meni n. 5min. Miehen nauru kuului etäältäkin tuon koko ajan, kaupan läpi.
Hetken päästä palasin suolakurkkuhyllyn holleille, ainoastaan todetakseni että mies oli siellä vieläkin riisinsä kanssa nauramassa.
Uskaltamatta vielä palata suolakurkku-hekottajamies-hyllyn kohdalle, kiersin pari turhaa rundia kaupassa, kunnes palasin taas katsomaan josko mies ei enää olisi siellä.
Lähestyin toiveikkaana kurkkuhyllyväliä (naurua ei enää kuulu) kunnes tämä hekottajamies säntää loikkivin askelein välikön kulman takaa, ja jatkaa matkaansa toisten hyllyjen piiloon.
Toivottavasti sai ostettua riisinsä.
Miesääni selitti jotakin kovaan ääneen riisistä, yhtä innoissaan kuin lapsi.
Seuraava ääni oli pitkä EEEEHHHEEE-HEEEHHHEEEE EEEEHHEEEHHEEE HEEEEEEEEEEEEEEE HEEEEE EEEEE.
Viiden metrin päässä seisoi nuori, hontelo, silmälasipäinen, vähän erikoisen näköinen tyyppi, jolla oli käsissään suuri paketti vaaleaa riisiä.
Siinä hän yksin seisoi ja piti riisiä sylissään, hekottaen hullun lailla ja välistä mutisi jotakin tuosta ihanasta riisistä.
Liukenin paikalta ja hain sillä välin muut ostokset, johon meni n. 5min. Miehen nauru kuului etäältäkin tuon koko ajan, kaupan läpi.
Hetken päästä palasin suolakurkkuhyllyn holleille, ainoastaan todetakseni että mies oli siellä vieläkin riisinsä kanssa nauramassa.
Uskaltamatta vielä palata suolakurkku-hekottajamies-hyllyn kohdalle, kiersin pari turhaa rundia kaupassa, kunnes palasin taas katsomaan josko mies ei enää olisi siellä.
Lähestyin toiveikkaana kurkkuhyllyväliä (naurua ei enää kuulu) kunnes tämä hekottajamies säntää loikkivin askelein välikön kulman takaa, ja jatkaa matkaansa toisten hyllyjen piiloon.
Toivottavasti sai ostettua riisinsä.
7.4.2012
2.4.2012
Nyrpeät naiset
(Postaus, jossa mainitsen sanan "auto" n. 143571628464kertaa.)
Nyt selvisi, kuka ajaa erästä citikkaa, joka tuolla kotipihani parkissa monet kerrat, etenkin talvella, valloitti osittain oman ruutuni, niin etten saanut omaa autoani paikalleen.
Oikein mukavaa, kun pakkasta oli -25C, enkä voinut pistää poloa lämpöihin tolpan eteen. Lähdepä sitten aamulla töihin peläten ettei käynnisty.
Mulla on kännykässäkin taannoinen todistekuva tämän kyseisen kuskin parkkiahminnasta, vissiin joulukuulta.
No, tulin äsken kotipihaan ja olin jo puoliksi ulkona autosta (olin todellakin näköhavaittavissa), kun tämän kyseisen citikan kuski, nuori nainen, saapuu paikalle ja väen vängällä tunkee itsensä citikan ja mun auton väliin (50cm tilaa), leväyttää sen puolen ovet auki (vaikka mullakin on ovi auki) ja alkaa putsaamaan autoa lumesta, perseillen siinä 5cm päässä itsestäni (olen siis edelleen jalat ulkona autosta ja yritän päästä pois, mutten pääse koska tämä nainen on tiellä).
Jos itse huomaisin, että joku autoni vieressä parkissa oleva on tulossa ulos, en tosiaankaan aloittaisi auton putsaamista siltä puolelta, ja muutenkin jättäisin änkemättä autojen väliin.
Tämä on tätä ikiaikaista peltilehmäilijöiden välistä sotaa. Typerää tietysti, mutta mielestäni peruskohteliaat tavat tulisi jokaisen osata.
Selkeästi se muija vihaa mua, ainakin ilmeistä ja käytöksestään päätellen, mutta onneksi tunne on molemminpuolinen, mä olen vihannut kyseisen auton kuskia ilman että edes tiesin kuka se on.
Ja nyt vihaan vielä enemmän.
Se on oikeastaan sääntö, että jokainen suht omanikäiseni naispuoleinen vieras ihminen käyttäytyy itseäni kohtaan aivan saatanallisen röyhkeän nirppanokkaisesti. En tiedä mistä johtuu, kai lietson jonkin sortin inhoa ympärilleni.
Koska uskon aina kaikkein parhainta ihmisistä: päähäni on jo sen ½v. ajan iskostunut tuon nimenomaisen vittupääauton rekkari, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka huomaisin jonakin päivänä hopeisen auton aiheuttamia naarmuja, mistä en olisi yhtään yllättynyt. Mua ei haittais pätkän vertaa, jos joku papparainen vaikka vahingossa raapaisisi autoani, mutta jos kyseessä on tuollainen selkeästi pahansuopa yrmeä muija, on asenne toinen.
Vihaan naisia. VIHAAN.
Tänään on selkeä positiivisuudenjakamispäivä. Itsessänihän ei mitään vikaa ole tietenkään.
---------------
En jaksa tehdä uutta postausta, joten jatkan tähän myöhemmin samana päivänä.
Tykkään hirveästi jauhaa tästä aiheesta, mutta siitä huolimatta en ole jostakin syystä täällä ko. asiaa käsitellyt.
Warning, naisellinen aihe, TAAS.
Päätin ensimmäistä kertaa elämässäni paneutua ihan kunnolla siihen kuuluisaan "kesäkuntoon" pääsemiseen. Tai siis...on morkkis, kun en liiku enää lainkaan, paitsi autolla.
Epätervettä sellainen. Pitäisi vähän enemmän arvostaa sitä, ettei esim. istu pyörätuolissa, ja tajuta käyttää jalkojaan.
Siispä tänään, heti kun ilta koittaa ja on pimeämpää (en uskalla muulloin, joku voisi jopa nähdä), lähden pitkästä aikaa juoksentelemaan. Pitää etsiä joku syrjäseutuspotti. Ihan oikeasti olen niin sekopää, etten halua että kukaan näkee kun olen naama punaisena jo 100m. jälkeen. Ja se on ihan totta, fyysinen kuntoni on alle nollan.
Tartuin tänään mittanauhaankin. Viimeksi olen itseäni mittaillut joskus yläasteen käsityötunneilla, kun piti mitoittaa kaavat vaatteisiin. Lantio ollapa 75cm, rinnanymp. 66cm ja vyötärö 58cm (sen olen mitannut pari vuotta sitten ja oli 49-51cm silloin, voi iik olen lihonut, tosin se on ilmiselvää, ja yritän olla noteeraamatta sitä). Paitsi että olin just syönyt kun mittailin, ja mun maha ihan oikeasti lötkähtää teelusikallisen jälkeen sellaiseksi 20:nnen raskausviikon mahaksi. Niin seliseli.
Nyt on kuitenkin kyse kiinteyttämisestä. Jo 16-vuotiaana havaitsin (ihan normipainoisena silloinkin) ensimmäiset selluliitit, jotka nyt pääosin koostuvatkin kuona-aineista, eli ihmisen rasvaprosentti ei vaikuta milläsäkään (okei, vaikuttaa se vähän ja tietysti yksilökohtaisesti) siihen onko sellua vaiko ei. Vaa'alla en ole käynyt vuosikausiin, enkä käykään, sillä inhoan vaakoja, enkä todellakaan pidä painoa millään lailla tähdellisenä asiana.
Kiinnosti taatusti.
Nyt selvisi, kuka ajaa erästä citikkaa, joka tuolla kotipihani parkissa monet kerrat, etenkin talvella, valloitti osittain oman ruutuni, niin etten saanut omaa autoani paikalleen.
Oikein mukavaa, kun pakkasta oli -25C, enkä voinut pistää poloa lämpöihin tolpan eteen. Lähdepä sitten aamulla töihin peläten ettei käynnisty.
Mulla on kännykässäkin taannoinen todistekuva tämän kyseisen kuskin parkkiahminnasta, vissiin joulukuulta.
No, tulin äsken kotipihaan ja olin jo puoliksi ulkona autosta (olin todellakin näköhavaittavissa), kun tämän kyseisen citikan kuski, nuori nainen, saapuu paikalle ja väen vängällä tunkee itsensä citikan ja mun auton väliin (50cm tilaa), leväyttää sen puolen ovet auki (vaikka mullakin on ovi auki) ja alkaa putsaamaan autoa lumesta, perseillen siinä 5cm päässä itsestäni (olen siis edelleen jalat ulkona autosta ja yritän päästä pois, mutten pääse koska tämä nainen on tiellä).
Jos itse huomaisin, että joku autoni vieressä parkissa oleva on tulossa ulos, en tosiaankaan aloittaisi auton putsaamista siltä puolelta, ja muutenkin jättäisin änkemättä autojen väliin.
Tämä on tätä ikiaikaista peltilehmäilijöiden välistä sotaa. Typerää tietysti, mutta mielestäni peruskohteliaat tavat tulisi jokaisen osata.
Selkeästi se muija vihaa mua, ainakin ilmeistä ja käytöksestään päätellen, mutta onneksi tunne on molemminpuolinen, mä olen vihannut kyseisen auton kuskia ilman että edes tiesin kuka se on.
Ja nyt vihaan vielä enemmän.
Se on oikeastaan sääntö, että jokainen suht omanikäiseni naispuoleinen vieras ihminen käyttäytyy itseäni kohtaan aivan saatanallisen röyhkeän nirppanokkaisesti. En tiedä mistä johtuu, kai lietson jonkin sortin inhoa ympärilleni.
Koska uskon aina kaikkein parhainta ihmisistä: päähäni on jo sen ½v. ajan iskostunut tuon nimenomaisen vittupääauton rekkari, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka huomaisin jonakin päivänä hopeisen auton aiheuttamia naarmuja, mistä en olisi yhtään yllättynyt. Mua ei haittais pätkän vertaa, jos joku papparainen vaikka vahingossa raapaisisi autoani, mutta jos kyseessä on tuollainen selkeästi pahansuopa yrmeä muija, on asenne toinen.
Vihaan naisia. VIHAAN.
Tänään on selkeä positiivisuudenjakamispäivä. Itsessänihän ei mitään vikaa ole tietenkään.
---------------
En jaksa tehdä uutta postausta, joten jatkan tähän myöhemmin samana päivänä.
Tykkään hirveästi jauhaa tästä aiheesta, mutta siitä huolimatta en ole jostakin syystä täällä ko. asiaa käsitellyt.
Warning, naisellinen aihe, TAAS.
Päätin ensimmäistä kertaa elämässäni paneutua ihan kunnolla siihen kuuluisaan "kesäkuntoon" pääsemiseen. Tai siis...on morkkis, kun en liiku enää lainkaan, paitsi autolla.
Epätervettä sellainen. Pitäisi vähän enemmän arvostaa sitä, ettei esim. istu pyörätuolissa, ja tajuta käyttää jalkojaan.
Siispä tänään, heti kun ilta koittaa ja on pimeämpää (en uskalla muulloin, joku voisi jopa nähdä), lähden pitkästä aikaa juoksentelemaan. Pitää etsiä joku syrjäseutuspotti. Ihan oikeasti olen niin sekopää, etten halua että kukaan näkee kun olen naama punaisena jo 100m. jälkeen. Ja se on ihan totta, fyysinen kuntoni on alle nollan.
Tartuin tänään mittanauhaankin. Viimeksi olen itseäni mittaillut joskus yläasteen käsityötunneilla, kun piti mitoittaa kaavat vaatteisiin. Lantio ollapa 75cm, rinnanymp. 66cm ja vyötärö 58cm (sen olen mitannut pari vuotta sitten ja oli 49-51cm silloin, voi iik olen lihonut, tosin se on ilmiselvää, ja yritän olla noteeraamatta sitä). Paitsi että olin just syönyt kun mittailin, ja mun maha ihan oikeasti lötkähtää teelusikallisen jälkeen sellaiseksi 20:nnen raskausviikon mahaksi. Niin seliseli.
Nyt on kuitenkin kyse kiinteyttämisestä. Jo 16-vuotiaana havaitsin (ihan normipainoisena silloinkin) ensimmäiset selluliitit, jotka nyt pääosin koostuvatkin kuona-aineista, eli ihmisen rasvaprosentti ei vaikuta milläsäkään (okei, vaikuttaa se vähän ja tietysti yksilökohtaisesti) siihen onko sellua vaiko ei. Vaa'alla en ole käynyt vuosikausiin, enkä käykään, sillä inhoan vaakoja, enkä todellakaan pidä painoa millään lailla tähdellisenä asiana.
Kiinnosti taatusti.
Tilaa:
Kommentit (Atom)