Olin tuossa juuri viime minuuttien ostoksilla ennen sulkemisaikaa. Pähkäilin suolakurkkuhyllyn edessä (mulla menee ruokaostosten kanssa 5 minuuttia joka hyllyn kohdallla, en osaa päättää kun on miljoonaa eri merkkiä ja sitten 10 eri variaatiota yhdellä merkillä), kunnes havahduin vähän matkan päästä tulevaan älämölöön.
Miesääni selitti jotakin kovaan ääneen riisistä, yhtä innoissaan kuin lapsi.
Seuraava ääni oli pitkä EEEEHHHEEE-HEEEHHHEEEE EEEEHHEEEHHEEE HEEEEEEEEEEEEEEE HEEEEE EEEEE.
Viiden metrin päässä seisoi nuori, hontelo, silmälasipäinen, vähän erikoisen näköinen tyyppi, jolla oli käsissään suuri paketti vaaleaa riisiä.
Siinä hän yksin seisoi ja piti riisiä sylissään, hekottaen hullun lailla ja välistä mutisi jotakin tuosta ihanasta riisistä.
Liukenin paikalta ja hain sillä välin muut ostokset, johon meni n. 5min. Miehen nauru kuului etäältäkin tuon koko ajan, kaupan läpi.
Hetken päästä palasin suolakurkkuhyllyn holleille, ainoastaan todetakseni että mies oli siellä vieläkin riisinsä kanssa nauramassa.
Uskaltamatta vielä palata suolakurkku-hekottajamies-hyllyn kohdalle, kiersin pari turhaa rundia kaupassa, kunnes palasin taas katsomaan josko mies ei enää olisi siellä.
Lähestyin toiveikkaana kurkkuhyllyväliä (naurua ei enää kuulu) kunnes tämä hekottajamies säntää loikkivin askelein välikön kulman takaa, ja jatkaa matkaansa toisten hyllyjen piiloon.
Toivottavasti sai ostettua riisinsä.
3 kommenttia:
MITÄ.
KUOLEN NAURUUN TÄÄLLÄ.
M-I-T-Ä. :DD
Jep.
Se oli se sama tyyppi, joka on yleensä aina pyörällä liikkeellä, usein näkee keskustassa pullokassien kanssa. Mä oon pitänyt sitä ihan selväpäisenä vaikka onkin vähän erikoinen olemukseltaan.
Holman Prisma oli tapahtumapaikkana. En varmaan voi mennä sinne enää nauramatta kun päähän palaa visio gasellin tavoin hyppelehtivästä, nauravasta riisimiehestä.
Mää sain blogipalkinnon ja nyt pitää jakaa sitä, joten: http://haveifallentoearth.blogspot.com/2012_04_22_archive.html
Lähetä kommentti