Monestikohan olen aloittanut blogitekstin sanalla Marco.
No, niin käy nytkin.
Marco ehti viime ja tämän viikon puolella käväistä hoitamassa bisneksiään Sveitsin ja kotimaansa puolella. Tämä tarkoittaa sitä että ehdin jo viikossa kehittää vieroitusoireet keittiöpuuhissa, jonka vuoksi lähipäivät ovatkin menneet tasoituksessa.
Tänään jaan reseptin leivästä, jota Marco aina kinuaa, mutta harvemmin jaksan sitä tehdä ärsyttävän koostumuksensa vuoksi:
Juureton ruisleipä
(2kpl lättäniä, sisältä pehmeitä leipiä)
2tl kuivahiivaa
4,5 dl pari astetta kädenlämpöistä kuumempaa vettä
n. 5dl ruisjauhoja
1tl suolaa
1,5 tl fariinisokeria
(2rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä - itse lisään vain maun ja muotoilun helpottamiseksi)
lopuksi 3+ dl ruisjauhoja
Mittaa kuivahiiva laakean kulhon pohjalle, vispaa joukkoon vesi ohuena nauhana.
Lisää jauhot ja sekoita huolimattomasti, niin että jauhot ovat vielä paakkuina vedessä.
Annostele mukaan suola, sokeri ja halutessasi öljy.
(Minkälaista leipää teetkään, suosittelen että lisäät suolan aina jauhojen jälkeen, hiiva kun -oman oppini mukaan- ei tykkää suorasta kosketuksesta suolan kanssa.)
Sekoita paakkutaikina hyvin yhteen esim. suurella silikonilusikalla (käsin vaivaaminen tässä vaiheessa tuottaa pelkkää kiroilua)
Huom. lopputuloksen taikina saa olla ohutta ja valuvaa.
Anna kohota väh. 30min. (Voit myös huoletta jättää taikinan lepäämään yön yli ja alustaa sen vasta seuraavana päivänä uunivalmiiksi, näin maku vain paranee).
Lisää kohonneeseen taikinaan pari-kolme dl ruisjauhoja ja jaa se kahteen osaan (öljytetyin) käsin.
Taikina on todella tahmeaa, mutta sen muotoon taistelu on aikansa arvoista.
Muotoile kahdelle ruisjauhotetulle leivinpaperille pyöreät, lättänät leivät (jauhoja saa käyttää runsaasti, eli 3+ dl voi hyvinkin tarjoittaa 7dl), joihin pistelet kauttaaltaan reikiä esim. haarukalla.
Paista 180°C n. 40min, mieluiten kiertoilmalla.
Jälleen uunista riippuen, tarkkaile leivän väriä. Reunojen pieni kärtsähdys ei haittaa, kunhan lopputulos keskeltä on sopivan kiinteä jähdytettynä.
Ruisjauhojen tahmaisuus saattaa hämätä, joten ole tarkka paistoajassa, muutoin tuloksena on jyrköpullaa, eli leipää joka rikkoo hampaat
Juurettoman ruisleivän teko voi olla arpapeliä, mutta voin silti vannoa että se on paljon parempaa ja ennen kaikkea terveellisempää kuin kaupasta ostettu.
Lisään myöhemmin reseptin ei-niin-lättänästä ruisleivästä, vaikkei sen tekoonkaan vaadita muuta kuin hiukan enemmän hiivaa, korkeampi alkumuoto ja oikea paistoaika.
Ja kuvan nappaamiseen se, että Marco ei ole kotona ja jo ahminut koko leipää.
Käsittämätön italialainen, ei kukaan etelämmän euroopan ihminen yleensä pidä ruisleivästä.
Sorry, Blogger ei anna mun tehdä tekstiä vasemmalle, vain keskelle.
Ja puoli-merkki on ½, siksi pisti jotain,5.
Kuvatkin lisään tätä nykyä photobucketista koska muutoin tulos on harmahtava, läpikuultava, epätarkka pikselimössö.
Ja puoli-merkki on ½, siksi pisti jotain,5.
Kuvatkin lisään tätä nykyä photobucketista koska muutoin tulos on harmahtava, läpikuultava, epätarkka pikselimössö.
Kiitos, blogger, on tosi helppoa päivittää!
Tässä suoraan Bloggeriin lisätty parsakaali, verratkaa edelliseen jonka pistin bucketin kautta.
(Maaja, jos näät tämän niin jaan tuskan kuvien lisäämisestä. Ärrrsyttää.)
Tässä suoraan Bloggeriin lisätty parsakaali, verratkaa edelliseen jonka pistin bucketin kautta.
(Maaja, jos näät tämän niin jaan tuskan kuvien lisäämisestä. Ärrrsyttää.)
 | |
| Ja katsokaa mitä löysin alelaarista! Kiitos, Jamie Oliver, nämä kuvaavat meitä täydellisesti! |
2 kommenttia:
Google valloittaa maailman, mutta eivät osaa jotain saatanan kuvanlatausprobleemaa korjata. No ainakin mulla karsiutuu jotkut turhemmat kuvat pois, kun ison kuvaläjän lataaminen photobucketin kautta on jotain aivan järjettömän rasittavaa.
Pointtina kuitenkin, kiitos kun jaoit leipäreseptin! En ole löytäny yhtään reseptejä joissa käytetään ainoastaan ruisjauhoja, ja ilman taikinajuurta, niin mietin että voiko sellaista edes tehdä. En ole ikinä tehny taikinajuurta ja pelottaa kokeilla, mutta haluaisin kokeilla tehdä ruisleipää ite.
Oon tässä hiljattain nimittäin rakastunu ruisjauhoihin, kun bongasin kaapin perältä mihin-lie-joskus-ostetun paketin, jossa on päiväys jo takana, mutta jonka päätin silti yrittää käyttää johonkin (tiiätkö muuten onko ne jotenkin helpommin pilaantuvia, kun yleisesti ottaen kuivatuotteitahan voi käyttää vielä päiväyksen mentyä?). Oli olettamus, että ruisjauhot on ihan jyrköpullajauhoa josta tulee kivitaikinaa, mutta esim. piirakkapohjasta tulee aivan sairaan hyvää, pehmeetä ja kuohkeeta kun lisää sitä taikinaan! Tein tässä parina iltana ensin puolukka- ja sitten mustikkapiirakan käyttäen sitä pohjaa, ja vedin lärviini 90% kummastakin piirakasta samana iltana.
Hahaa, puhutaankohan me ens viikonloppuna mistään muusta kun ruoanlaitosta, koska mäkin olen aivan hurahtanu hääräämään keittiössä.
Ihan järjetöntä. Tai sit kukaan ei vaan raaski kertoa että kyseessä on joku niin simppeli juttu jota ei vaan itse ole tajunnut, kuten aina ajattelen jos en saa jotain toimimaan.
Hyvä jos oli jotain apua! Hävettää vaan pistää mitään reseptejä tänne kun en osaa olla jaaraamatta ja sitten kerron että missä veitsenkulmassa on järkevintä silputa valkosipuli tai muuta yhtä hyödytöntä.
Jos teet tota itte niin yllättävää kyllä koko leipä on parempaa parin pv. päästä, uunituoreena se ei vielä maistu tarpeeks.
http://inspisinspis.blogspot.fi/2013/06/ruisleipa-ilman-juurta.html
Tässä muuten yksi hyvä juureton ruisleipä, tosin liikaa hiivaa, kuten aina kaikessa mun mielestä.
Leipäjuurenkin teko on maailman simppeleintä, mutta sitä pitää vaan huoltaa välillä, eli jatkaa sitä mukaa kun se "kypsyy" ja sitä käyttää. Ainoana vaarana on se että unohtaa sen olemassaolon.
Ei mun tietääkseni pilannu mitenkään herkemmin kun muutkaan. Voin olla väärässä mutta en millään ainakaan usko. Ja kuivakamahan voi säilyä reilusti puolet myöhempään kun mitä parasta ennen sanoo. Ellei sit satu säilyttämään jauhoja kosteassa ja auringonpaisteessa, tai muuta yhtä outoa.
Mä oon käyttäny ruisjauhoja vaan suolasiin, just piirakkapohjiin sun muihin, mutten koskaan makeaan, pitää koittaa!
Ei haittaa vaikkei muusta puhuttaiskaan, jauhan aina niin mielelläni kaikista ruokajutuista.
Ja muistuta että kerron sit saaristolaisleivästä ja durumjauhojen ihanuudesta.
Lähetä kommentti