En ole nukkunut juuri lainkaan, ja kohta pitäisi suunnata töihin päin.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska unettomuus on ollut jo vuosia niin tyypillistä.
Nyt tämä tuntuu vain ylitsepääsemättömän vaikealta.
Saattaa johtua siitä, että stressailen jo nyt tulevia asioita, joiden tiedän aiheuttavan yleistä romuuntumista - siis itselleni.
Lähiaikoina on tapahtunut joukkio lukemattoman hämmentäviä asioita. On ollut sekä ylisosiaalisuutta että outoja ihmisiä. Se, että puhelimeeni pamahtaa saman vuorokauden aikana yhteydenotto n. joka ikiseltä miespuoliselta ihmiseltä jonka tunnen, on kerta kaikkiaan liian epäilyttävää. Sama koski muuten nettielämää, kahden päivän sisällä joka ikinen saitti jossa olen, oli täynnä viestejä.
Tällaisen tilanteen sattuessa alan kelaamaan ainoastaan omalla kustannuksellani tapahtuvaa kusetusta.
Se on sikäli ihan ok, vaikka kaikki tahtoisivatkin toimia vain naureskellakseen, sillä multa luonnistuu aika hyvin itselleni nauraminen, enkä pidä sitä liian kammottavana asiana, mikäli toiset sitä harrastavat.
Tällainen tilanne luo kuitenkin omanlaisensa epävarmuuden. Sieltä epävarmuuden suosta olen yrittänyt nousta nyt 8 vuotta, mutta aina kohtaan asioita jotka polkevat jälleen sen sitkeän mutaliejun pohjalle.
Toisin sanoen, epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan aiheuttaa vaikka millä mitalla erilaisia muutoksia omassa käyttäytymisessä, teoissa, sanoissa, ajatuksissa. Kaikessa.
-
Stalkkasin tänään huvikseni erästä henkilöä, jonka kanssa vaihdoin taannoin joitakin viestejä. Koin lievän nauravaisen järkytyksen lukiessani tämän viimeisimpiä merkintöjään. Satavarma en ole, mutta käsittääkseni pari juttua koskivat minua.
Joten myönnettäköön, tämän postauksen hatara pointti oli jonkin kaltainen selvitys nro. 2 omalle käyttäytymiselleni. Suunnattu siis sinulle, mikäli koskaan blogiani vilkaiset.
En todellakaan ole hahmottanut millä lailla minut on koettu. Nyt hahmotan aika paljon.
-
Lisättäköön tähän selvennys myös koskien viestiä jonka aikanaan ensimmäisenä hänelle pistin. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kahlaillessani läpi henkilön ko. saitin blogia. Siellä oli monia ominaisia juttuja.
Päätin kirjoittaa hänelle ihan lyhykäisen ylistysviestin koskien erästä tiettyä bloginsa tekstiä.
Mutta, sinä hetkenä olin myös tajunnut muistavani kyseisen ihmisen joidenkin vuosien takaa. Joku pari sanan vaihtoa, jotenkin asiaan liittyi roskapussi, muistaakseni. Olin jo niinä aikoina muodostanut tietyn mielipiteen tästä ihmisestä, ehkä jollain lailla kylmä tyyppi tai muutoin aika helposti toisia karsiva ihminen, siis sellainen joka tossaa ihmiset joiden katsoo olevan ns. alempana.
Tällainen käytös (vaikka sitten väärin arvioitukin) on tavallaan kiehtonut aina jollain lailla, mikä taasen vaikeuttaa tätä omaa asemaa entisestään.
Tästä syystä pelkäsin pistää hänelle viestiä, mutta tein sen silti.
Huolehdin, etten saa siihen vastausta, sillä tämä yleensä meinaa sitä ettei toista kerta kaikkiaan kiinnosta/olen häirinnyt. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.
Välillä arkailen pistää viestiä jopa omille irl-ystävilleni (tosin en sen jo useasti mainitun epävarmuuden takia, sillä mikäli tunnen ihmisen, koko epävarmuus-asia poistuu sekä olemuksestani, käytöksestä & ajatuksistani. Sitä en tiedä, mikä on heidän suhteensa se pääongelma, tai kenties liian korkealle viemäni toisten yksityisyyden ja oman rauhan arvostaminen.), joten voi vain kuvitella kuinka suuri onkaan kynnys lähestyä jotakuta ihan perusasiassa, etenkin jos olettamuksena oli, ettei tämä henkilö olisi noteerannut millään lailla.
Painotin viestissäni sen tarkoituksettomuutta, sillä kyseessä oli simppeli arvostava kohteliaisuus. Sanoin mm. että toivoisin viestin hukkuvan ennen kuin vastaanottajansa sitä lukee. Olisi pitänyt muistaa lisätä, että toivon viestin katoavan ainoastaan, mikäli se menee häirikköviestien kategoriaan. Kaikilla kun taatusti sellainen kategoria on.
Sen kuitenkin myönnän, että olin melko todella yllättynyt ja iloisempi kuin aikoihin, saadessani vastauksen.
Niin ja se, miksi lähestyin tätä ihmistä ei-kommentilla vaan saitin toisen tyyppisellä viestillä, oli puhtaasti siksi, etten ole siellä ikinä kommentoinut mitään kenenkään ns. yksityisen blogiin, ainoastaan sivuston palkattujen kirjoittajien juttuihin, niitäkin kommentoinut ehkä 4 tai 5 maksimissaan.
+ Se, että en halunnut messagen olevan niin pysyvä, koska pelkäsin.
Vieraat asiat ovat vaikeita, etenkin ennestään vieraat netin kautta tapahtuvat asiat. Oikeassa elämässä en sietäisi, jos en pääsisi oppimaan uutta koko ajan.
Karkeana esimerkkinä: facebookiakaan en koskaan tottunut käyttämään, koska se oli jotakin liian uutta. Siksi en harrasta koko sivustoa.
Tykkään sanoa ihmisille sanottavani, jos on jotakin jonka haluan palavan paljon ilmaista. Yleensä nämä jutut ovat sikäli outoja, että omasta mielestäni kuulostavat/pelkään niiden kuulostavan iskuyrityksiltä, joita ne yleensä eivät ole, kuten ei tässäkään tapauksessa ollut.
(Esimerkki: viime viikonloppuna menin yöelämässä sanomaan eräälle miehelle, että tällä on taatusti yksi Suomen kauneimmista nenistä, sillä se piti paikkaansa. Muistan että aloitin lauseeni sanoen "Älä vaivaannu tai häiriinny kun sanon näin" - se tarkoitti, etten ollut iskuaikeissa, sillä pelkäsin tyypin luulevan niin.)
Jälkeen päin häpesin että olin jossakin vaiheessa uskaltanut mainita tälle henkilölle eräästä ulkonäköseikasta. Hän kuvien perusteella muistutti melko paljon erästä näyttelijä-artistia josta olen jo kauan pitänyt paljon. Ja joo kyllä, myös ulkonäöstä kaiken muun ohella. Tämä oli sellainen vähän liian rohkeaa - sarkaan menevä. Niin, sillä kaikkihan ajattelevat sen olevan pelkkää kuolaamista, jos sanoo kohteliaisuuden.
Ja kun tähän vedetään oma yltäkylläinen epävarmuus oman itseni suhteen, on mielestäni aika luonnollista että käyttäydyn miten käyttäydyn, epävarmasti.
En pidä itseäni viehättävänä tai kiinnostavana, ainoastaan outona ja melko tylsänä, jopa aika surkuhupaisan naurettavana. Mm. meikkaan aivan ylipaljon ja sitähän monet vierastavat ja kunnolla. Ymmärrän tuon vierastamisen täysin, mutta valitettavasti rakastan maalata naamaani.
Tämän vuoksi en ikimaailmassa halua aiheuttaa kenellekään sitä koomista myötähäpeää (joka siis olisi koettu minun puolestani), jonka melko moni taatusti kokisi, mikäli luulisi minun olevan sillä lailla kiinnostunut.
Jatkan tähän jos muistan jotain oleellisia pointteja. En tosiaan voinut olla tarttumatta asiaan, koska epäkohdat haluaisin suoristaa rehellisyyttä noudattaen. En toki ehkä ikinä saa tietää näkeekö tätä tekstiä se henkilö, jolle koko jaaritus on suunnattu.
--
Fundeerasin töissä mitä jäi ilmaisematta ja sohin kahdeksan tunnin aikana ainakin 15 kertaa neulalla sormeeni, koska ilmeisesti olen putkiaivo, joka ei osaa ommella käsin ja ajatella samaan aikaan.
Kuitenkin, jatkuu.
Tapahtuipa tuolla saitilla myös niin, että eräänä päivänä ajattelin poistella sieltä omia kuviani, sekä muutoin uudistaa ja päivitellä. Kirjoitin myös samoihin aikoihin profiilini päivityshomma-asiaan otteen Pigs (three different ones):sta, eli pig man. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitettu kenellekään minään henkilökohtaisena viestinä, mutta niin kävi, että näin ilmeisesti uskottiin.
Voin poistaa sen pig manin sieltä vaikka heti, jos se on parempi. En kuitenkaan lakkaa pitämästä kyseisestä kappaleesta, se soi nytkin.
Ja ei, mulle kyseinen lohkaisu ei meinaa minkäänlaista miesvihaa.
En täysin muista mistä sain ajatuksen vedellä kuviani piiloon, monen asian summa se totta kai oli, kuten kaikki asiat yleensä, päällimmäisenä huono kausi itsensä sietämisen suhteen, sellainen tahdon peittää kaikki heijastavat pinnat-kausi.
Saattoi olla, että samojen aikojen tienoilla olin myös saanut paljon kritiikkiä tuntemattomilta, viime maaliskuussa ainakin oli sellainen kausi. Pesusienenä otan tällaisesta vähän liikaa itseeni, ja tahdon lähinnä vajota maan tai vaikka meren alle.
Jopa täällä blogini puolella olen vuosien mittaan lukuisat kerrat ärsyyntynyt ja poistanut kaiken, olkoon se sitten ollut omia kuviani tai kaikkea muuta.
Tämä on geeneissä oleva juttu, tahdon usein päästä eroon aivan kaikesta, koskee jopa materiaa, tai etenkin sitä. Tahdon sen puhtaan pöydän niin usein kuin vain mahdollista, jos en sitä saa (missään muodossa), ahdistun. Se siis säteilee myös nettikäyttäytymiseeni.
Paras ratkaisu tähän olisi toki olla lisäämättä tänne mitään, senkin tiedostan. Mutta sopivassa balanssissa on myös kausia, jolloin tahdon tunkea tämän koko blogin täyteen omaa elämääni.
Tämä henkilö oli kai luullut, että tämä koko kuvanpoistojuttu johtui jotenkin hänestä. Eipä johtunut. Sen muistan, etten viimeisessä hänelle kirjoittamassani viestissä silloin kuukausia sitten ollut kovin puhehalukas. Johtui täysin omasta elämäntilanteesta.
Kävin siihen aikaan (kuten nykyäänkin) viikoittain istumassa tunnin ajan psyk polilla ollen koko ajan vaiti, vaikka edessäni istuva ihminen yritti sen tunnin verran rutistaa musta edes yhden sanan.
En voinut puhua, en edes halunnut.
Sen viimeisen lähettämäni viestin jälkeen en enää kuullutkaan hänestä, enkä ihmetellyt asiaa, sillä olinhan ollut melko kylmän tympeä. En minäkään sellaiselle (laiselleni) haluaisi viestiä.
(Tästä syystä saattoi olla erhe alun perinkään kommunikoida tälle ihmiselle. Eli viisaampaa olisi ollut ilmaista mielipiteeni sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun ei olisi ollut vaaraa tehdä asioista vaikeita.
Ehkä joskus vielä koulutan itsestäni tasapainoisen ja itsevarman ihmisen, sillä tiedän varsin hyvin, että olen aika raskas tällaisena nykyisenä minänäni, eikä kukaan kovinkaan kauaa jaksa henkilöä, joka pyytää vähintään 30 kertaa päivässä anteeksi, vaikkei olisi sen kummemmin tehnyt mitään järisyttävän väärää.
Nyt tarkoitan nimenomaan tekemisiä, en sanoja.
Jos osaisin, aloittaisin vaikka jo huomenna prosessin tee-itsestäsi-erilainen. Voisin esimerkiksi alkaa hyväksymään oman olemassaoloni. Noin tiivistettynä.)
Jätin asian sikseen, enkä siitä päivästä lähtien aina 14.7. asti enää edes kertaakaan katsellut hänen profiiliaan.
Tässä koko juttu (ainakin lähes, jotain saatoin unohtaa) omasta näkökulmastani.
Ainiin ja ps. se ukko, josta joskus blogissani on/on ollut kuvia, ei todellakaan ole mikään oma ukko.
En seurustele nyt, enkä ole koskaan aiemminkaan seurustellut. Ikinä, kenenkään kanssa.
Mielenkiintoista, mutta kerroinpa kuitenkin.
Tai oikaisin.
Asiasta Animalsiin. Alku & loppu, kaikessa erilaisuudessaan jos jaksaa kuunnella.
------>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti