HAMMER!

Vein siskoni tänään ostoksille kaupungille, sellainen myöhästynyt synttärilahja. Top tenistä bongattiin mahtavat Pink Floyd-kassit. 

Mulla on hammerit ja siskollani mm. Dark side of the moon logoa & kuva itse artisteista. Siellä oli jopa PF kalvosinnappeja & Beatles-magneetteja. Hiukan kaikkea, Mercurysta Caveen ja Jeff Buckleyyn. 

En pahemmin perusta bändituotteista, mutta PF:n, Caven, Gallon ja Waitsin suhteen teen poikkeuksia.

Kannan tätä enemmän kuin ylpeänä, vaikka kaikkein mieluiten tunnustaisin niitä vähän vanhempia albumeja kuin The wall.

Tiedän että jaaraan vähän liian usein tällaisista asioista, mutta:

 Olin tuossa ns. treffeillä italialaisen miehen kanssa. 

Hänellä on ihana nenä.

Valitettavasti ihailen jopa pakkomielteisen paljon sellaisista italiaano ja/tai Vincent Gallo-neniä, juuri sellaisia joita suomalaisilla ihmisillä ei oikeastaan koskaan näe.

En vieläkään pysty käsittämään miten suuria kulttuuri - & käytöstapaeroja maiden välillä voikaan olla.

Sanotaan nyt vaikka näin, etten ikinä eläessäni ole tavannut yhtä kohteliasta, kunnon gentleman-ihmistä.

Hän jopa oli tuonut mulle pienessä lahjakassissa ilmeisesti italialaista viiniä. Menin hämmennyksestä ihan vaikeaksi.

Kielimuuri kävi ärsyttämään, sillä juttua meillä riitti sellaisen 7 tunnin ajan oikeastaan ilman ainoatakaan hiljaista hetkeä. Oma englannintaitoni on kadonnut jonnekin. Olin parempi siinä n. 7-luokalla kuin nyt. Oikeasti.

Koetin epätoivoisesti selittää mitä teen työkseni, eikä verhoilu-käsityö-mikälie-työnkuvani-milloinkin-on, ollut kovinkaan helppoa ilmaista. Esmes en todellakaan muistanut sanaa verhoilu.

Tämä johti siihen, että aloin lääppimään vieressäni olevaa penkkiä ja pantomiimina esitin sen uudelleenverhoilua.

Tulipahan ainakin naurettua paljon.

Ainiin, hän on kolmekymmentä + 9 vuotta vanha (paaaaaljon nuoremman näköinen).

Kiva juttu.

Sitten kun olen 40-v, mua iskee ainoastaan vähän vajaa kuuskymppiset, mikäli tämä nykyinen kaava jatkuu.