Naisten juttuja

On ollut vaikeampaa löytää juhlavierasmekkoa, kuin aikanaan oma hääpuku. Joskus huhti-toukokuussa löysin upean hempeän roosan pitsimekon tähän tarkoitukseen, mutta se on jäänyt lyhyeksi jo aikapäiviä sitten, enkä muutenkaan halua pitää mitään lettu-vilkkuu-mekkoa etenkään juhlavieraana. 

 Kyseessä on Marcon hyvän ystävän häät, Italiassa tosiaan. 

Asteita tulee olemaan saunan verran, eli puvun kangaskin on tuottanut päänvaivaa. 

Löysin välissä parikin varavaihtoehtoa, mutta nämäkin ovat joko jääneet lyhyiksi (maha nostaa mekkoa päivä päivältä enemmän), tai sitten alkaneet jo päivän koekäytön jälkeen purkautumaan. Tämä yksi purkautunut mekko vaikutti laadukkaalta ja päälikangas tuntui kestävältä pitsiltä, mutta paljastuikin sitten olevan täyttä tekokuitua, joka alkoi hapsuttaa lähes heti. 

Vaatteiden laatu tuntuu romahtaneen ihan lähivuosina. Vaikka yritän aina ostaa orgaanista puuvillaa ja ns. laadukkaampia trikoovaatteita, menevät nekin nyppyiseksi parin pesun jälkeen, vaikka kuinka pesisin suositelluissa lämpötiloissa ja vähällä linkouksella / käsin. Kaikki vaan hapertuu. 

 Kävin tänään Halosella katsastamassa mekkovalikoimaansa. Ei tietenkään yhtäkään mama-vaatetta, mutta sentään vähän sinnepäin olevia kotelomekkoja. Tutkin myös kalliimpia merkkivaatteita, ja jok'ikinen niistäkin (minkäänlaista pitsiä sisältävät) olivat rispaantuneita jo rekissä! 

Ostapa siitä mekko 300 eurolla ja näe sen purkautuvan päällä parissa tunnissa. 

Myös monet pitkät sifonkikankaiset juhlamekot olivat katkoviivalla jo valmiiksi. 

 Miksi? Ilmeisesti koska pitää teettää halvalla, jotta nettoaminen olisi maksimissaan.

Anyway, löysin niinkin oudosta paikasta kuin BikBokista kaksikin eri mekkoa, joiden mallin en todellakaan tiennyt sopivan mahan kanssa.

Ja se mekko häihin.. Tässä on nyt tämänhetkinen valinta. Yllättävän ohutta kangasta, mukava päällä ja ok mahan kanssa. Järkyttää oikeasti että nykyään tykkään vaaleanpunaisesta, siis vaatteissa.

Tässä on jotain pientä fiftarihenkeä, joten senkin vuoksi olen ihan täpinöissä miten laittaudun kyseisiin häihin.

Kunhan nyt maha ei pullahtaisi tuosta ihan hirveästi tämän puolen kuun aikana.. Muuten se on taas mekko-ostoksille ja vihaisia katseita Marcolta.
Noei, yleensä hyväksytän tällä kaikki vaatteet ennen ostoa.
 Ja jos lupaa ei heru niin rekkiin jää, simple as that.

Blogger on jäänyt vähän taka-alalle, sillä instagrammailu on niin paljon simppelimpää. Probleema siinä on se, etten osaa olla kirjoittamatta kuvatekstejä, ja englannin kielen "taitoni" on mennyt hurjaa takapakkia viimeiset pari vuotta. Aivot taantuu, muisti taantuu, kielioppi taantuu. Ja ne hemmetin typot joita ei voi korjata jälkeenpäin!
On siis ihan sallittua tuntea myötähäpeää, mikäli ikinä sattuu kurkkaamaan instagramiani.
Tähänkin kirjoitin ensin instagarmia.

En ole enää ikiaikoihin jaksanut oikolueskella mitään tännekään kirjoittamaani. Tietysti korjaan virheen, jos sellaisen huomaan ja on aikaa mennä se muuttamaan, mutta noin muuten aika tietokoneen edessä vietettynä on niin pieni, etten enää jaksa keskittyä pilkun piip.

Nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen ja mennä auttamaan lieden edessä sähläävää miestä. Tämä on harvinainen näky, ja vaikka kuinka yritän antaa toisen tehdä omalla tavallaan ja rauhassa, on yleensä parempi että menen auttamaan viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa nousta mustaa savua. Silti tuntuu pahalta mennä komentelemaan, sillä toinen ihan varta vasten haluaa itse laittaa vaimolleen illallista.