Spekuloin taas terveyshuoliani!
Ovatpahan edes täällä tallessa, sillä tähän mennessä en ole kirjoittanut sanaakaan päivyriin, jonka ostin nimenomaan listatakseni sinne viikko viikolta raskauden kulkua.
Muistan että Sveitsin vuori-ilmastossa tämä varsinaisesti alkoi, eli vuosia sitten. Sain hirveitä kutinakohtauksia ylt'ympäriinsä kroppaa. Jo silloin kävin kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, syyhystä maksa-arvoihin. Mitään konkreettista ei ole ikinä löytynyt.
Kenties tämä on vaan taipumus, atooppinen iho kun oireilee monella tavalla.
Isoisäni muuten diagnosoi että kyllä mulla aivan varmasti on psori paikallisena käsissä. Hänellä itsellään on koko kropassa.
Yleensä tämä ihon kiristävä hulluuskutina on loppunut kesään mennessä. Nyt on ollut suhteellisen kylmää, mutta myös sateista, joka taasen on hyvä ja edesauttava asia.
Mutta kun ei, tämä vaan yltyy ja etenkin iltaa ja yötä kohden ilmaantuu hemmetinmoinen kutina. Milloin kylkiin, selkään, käsiin, minne vain. Mitään tarttuvaa tämä ei ole, sillä esim. Marcolle ei ole tullut samaa, vaika nukutaan joka yö ihokontaktissa.
No, hysterioistaan ei pääse ellei asioille saa varmistusta. Vaivasin taas neuvolaa ja pääsen huomenna tsekkaamaan (toivottavasti poissulkemaan) raskaushepatoosin mahdollisuuden. Nyt on muutenkin turhan aikaista moiselle (kohta rv. 19).
Labraa tänään, labraa huomenna, sillä kohta lähden tutkituttamaan nuo pissajutut.
Tässäkin esimerkki: ajoin eilen klo 13 Helsinki-Vantaalle (1h), juonut olin klo 10 aikaan 2dl appelsiinimehua. Matkaan lähdin rakko mukama tyhjänä ja matkan aikana join 3 suullista kivennäisvettä.
Lentokentälle saapuessa teki alavatsaan jo hemmetin kipeää kävellä etsimään vessa, hätä oli yltynyt siihen pisteeseen että rakko oli jo ylitäynnä ja tuntui räjähtävän hetkenä minä hyvänsä.
Aika naurettavaa piiiiiiitkän 1h pidätyksen jälkeen.
Tässä kohtaahan kohdun/beibin ei kuuluisi vielä painaa rakkoon.
Samalla mietin, että mitähän monsterivauvaa odotan, sillä tämä tyyppi on jo monien viikkojen ajan potkinut tuolla kovinkin nasevasti. Alavatsan päällä oikein muljahtaa välillä, pienistä potkuista puhumattakaan. Nekin ovat tuntuneet vatsan päälle jo about rv15-16 lähtien. Mulla vaan meni kaksi viikkoa tajuta, että se on ihan oikeasti sikiö joka siellä potkii, ei ilman kierto, sillä tuossa välissä (kohtu ja vatsan iho) ei selvästikään ole mitään mikä voisi aiheuttaa liikkeet, esim suolikanavaa.
Kohdun paikka on tullut aika selväksi, aiemmin en todellakaan hahmottanut missä se on, en ennen kuin alkoi kovettumiset ja tajusin tuon liikehdinnän olevan sitä itseään.
Marco hyppäsi kattoon (karkasi huoneesta ihan kauhuissaan) kun ensimmäistä kertaa vedin tämän käden mahalleni tyypin pitäessä sätkykonserttiaan.
Pussyboy husband & pussyboy dog, ne mulla on. Marco on onneksi nyttemmin jo tottunut näihin uusiin tuntemuksiin. Eihän se ihme ole että hämmentyy sillä tämä ei ikäisenäänsäkään ole aiemmin tunnustellut vauvamahaa kuin kerran, ja sekin oli kuulemma ystävän vaimon.
Vähän pelottaa tuleva, josko sitten mahani vetää ihan omaa liikerataansa kun vauva on vauvan kokoinen ja paljon vahvempi. Potkut virtsarakkoon ovat kuulemma todella häijyjä.
Sitä aikaa odotellessa!
Ps. mun mielestä liikkeet ei todellakaan tunnu miltään perhosen siiviltä, vaan muljunnalta ja lähinnä elohiiren aiheuttamalta nykäisyltä, välillä myös ilmakuplan puhkeamiselta.
No, just siltä että joku liikkuu tuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti