Ennen vauvan syntymää kummastelin kovasti mediassakin välähdelleitä imetyskohuja. Oli "liian vanhaksi" imetettyjä lapsia, julki-imetyksen piinaa, nuorten äitien kieltäytyminen imetyksen kokeilemisesta, tissijuttuja kaikkinensa.
Tissijuttu jatkukoon täällä, sillä tämä aihe on alkanut koskettaa muakin - ja paljon.
En koskaan aiemmin ymmärtänyt mitä se tarkoitti, kun luin äitien pelosta maidon riittämättömyyden suhteen, tai kuinka imetys voisi olla kokopäiväduuni, ja olin ikionnellinen & varma kun vauvan ensimmäisenä kuukautena maitoa tuli niin paljon, etten olisi ikimaailmassa selvinnyt ilman monituisia liivinsuojia x vrk. Onneksi pumppasin tuolloin pakastimeen, sillä melko pian tyttö alkoi näyttämään merkkejä nälästä.
Maidon tulo väheni kuin seinään ja toinen rinta lopetti sen tuotannon kokonaan noin viikoksi. En tiedä kuinka paljon oli vaikutusta sillä, että kuuntelin neuvolan ohjeita alun suihkutissiongelman vuoksi ja aloin imettämään muutamia kertoja vain samasta rinnasta. Kenties toinen ei saanut näin tarpeeksi ärsykettä ja alkoi niin vähentämään tuotantoa. Voi kun tietäisinkin. Yllärinä vain tuli, että maidon tulo tyssäsi kokonaan. Luulin sen olevan mahdottomuus.
Kauhuissani toisen rinnan toimimattomuudesta pidin muutaman intensiivisen tissittelypäivän, jolloin lähes pakotin tytön olemaan toimimattomalla rinnalla koko ajan, imetin myös mitä eriskummallisimmissa asennoissa, vauvan pää tullen kainaloni alta, ns. ylösalaisin ja ties mitä. Haudoin tissiä lämmössä, menin saunaan, pumppasin, nipistelin nänniä, hieroin tissiä, tein kaikkeni että se aktivoituisi taas. Sain jonkin verran tuloksia muutamassa päivässä ja rinta alkoi tuottamaan taas n. puoli desiä päivässä, joka sekin oli erittäin paljon ja arvokasta verraten ei-mihinkään. Oli vuoropäiviä, välillä vauva ei saanut mitään irti pitkänkään koetuksen aikana, välillä irtosi vähän.
Aika pian toinenkin rinta vähensi tuotantoaan. Vauva alkoi olla kiukkuinen illalla, ei tahtonut tissiä, sillä kummastakaan ei tullut mitään. Marco panikoi ja syyllisti mua, olisi tahtonut lähteä heti kauppaan hakemaan korviketta, johon sanoin heti tiukan ein. Ihan ymmärrettävä reaktio italialaiselta. Ruoka on tärkeää, ja entäs jos oma lapsi ei sitä saakaan tarpeeksi.
Raivoissani ja suruissani potkin jopa miehen ulos meidän makuuhuoneesta ja lukitsin oven, jotta pystyin keskittymään imetyshommaan satasella, yrittäen rusentaa tissistä edes muutaman tipan tytölle.
Iltojen alkaessa olemaan näin vaikeita, aloin sulattamaan pakastinmaitoa, ja tyttö pysyi tyytyväisenä.
Varasto ei kuitenkaan ollut loppumaton, ja muutamassa viikossa pakastimen tuoma apu oli käytetty, finito. Vaikka käytin iltaisin pulloa, pidin aina huolen siitä että molemmat rinnat saavat tarvittavan stimulaation. Öisin vauva oli lähes koko ajan kiinni tississä, sillä tyttö osaa syödä unissaankin ja tykkäsi pitää rinnan koko ajan itsellään, mutta vain öisin.
Tämä ei mulle ole ollut kovinkaan mukavaa, sillä väsyneenä koko kroppa alkaa tuntua ärsyttävältä, eikä tissiä nykivä liike klo 23-04 hammasta purren ole mitenkään mukavaa.
Meillä ei siis ole ollut kyse rintojen stimulaation vähäisyydestä, päin vastoin. On jopa tuntunut siltä, että mitä enemmän tyttö on tissillä, sitä vähemmän maitoa tulee.
Tyttö kun syö 30min-1h välein, eikä rinnat saa hetkeksikään lepoa.
Öisin varsinaisia syöttöjä on kolmisen kertaa/ tissi suussa koko ajan.
Ongelma on jatkunut, välillä on ollut hyviä kausia, välillä huonoja. Takana on vasta 4kk, mutta tuntuu kuin tätä olisi vääntänyt jo vuoden päivät.
Asioita, joilla olen koettanut lisätä maidon tuotantoa, ja joilla on ollut mitään vaikutusta:
- syön rekkamiehen annoksia
- olut 0,0% (enkä saa alas muita kuin maustettuja, jotka eivät oluelta maistu)
- ohra monissa muodoissa
- vesi, pyrin juomaan lähes koko ajan
- imetystee, (sarviapila ja fenkoli olleet parhaita)
- yogi-teet, jotka sisältävät ohramallasta
- hyvin nukkuminen
- stressittömyys
- vähäinen liikunta
- suklaa
Imetys näyttää vaativan sellaisen hylje-dieetin. Lepää paljon, syöden suklaata ja juoden olutta, miettien positiivisia ja huoletta kaikesta. Voi kun tämä olisikin niin helppoa toteuttaa.
Tilanne lähiviikkoina on ollut entistä haastavampi siksi, ettei tyttö enää tykkää niin paljon rinnalla olemisesta, eikä suostu keskittymään siihen. Päiväsaikaan imetys on muuttunut pelkäksi kiduttavaksi sähläämiseksi. Tyttö itkee nälkää, tulee tissille, repäisee itsensä pois, haluaa takaisin, pois, takaisin, pois, takaisin. Ja tätä jatkuu kunnes en enää kestä.
Imetys on alkanut tuntua epämukavalta sekä henkisesti että fyysisesti.
Tietysti onnistuessaan se on ihanaa.
En olisi ikinä uskonut, että tämä voi mennä niin vaikeaksi.
Ja ennen kaikkea yllätyin siitä, että imetys voi kuin voikin epäonnistua. Alun perin olin jotenkin siinä uskossa, että naiset jotka käyttävät korvikkeita, eivät vain halua imettää esimerkiksi siksi, että rinnat menee siitä vähän "pilalle", myönnän täysin tietämättömyyteni. On melko umpitahvo olo taas, ja hävettää etten ole tietänyt paremmin.
 |
| Tuntuu että tästä olisi jo ikuisuus. |
Korvike on edelleen sellainen kammottava sana mulle (huom. en silti todellakaan pidä sen käyttöä pahana asiana), ja yritän vielä sinne 6kk ikään mennä täysimetyksellä, mutta voin sanoa että se on vaatinut työtä. Tavallaan sitä on myös ylpeä, kuinka on tullut huomattua millaiseen akrobatiaan ja soveltamiseen sitä taipuu tarvittaessa.
On täysin tavanomaista että teen normaaleja kotihommia vauva rinnalla (koska tyttö ei ole koskaan siitä pahastunut), enkä olisi ikinä uskonut että pystyn vielä tässä iässä opettelemaan vasemman käden käytön, niinkin pitkälle että pistän sillä maskarat ripsiin, aluksi nenään, väärällä kädellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti