9.3.2016

Haaveita

Uskon siihen, että asioita tapahtuu, jos niitä haluaa kyllin kipeästi. Viime vuodet ovat sen näyttäneet. Pian en tosin uskalla enää toivoa mitään, sillä liian onnellisena tulee surulliseksi.


Päivän pohdintana on muuten ollut, että inhimillisyys on pelkkää irvailevaa mielikuvittelua, toive ja valhe siitä miten pitäisi olla, muttei koskaan ole, tai tule olemaan. Vähän kuin hitlerin käsite arjalaisista. Se ei vaan käsitteenä toimi. Toimisi kenties, jos ihmisluonto ei olisi luonnostaan paha, itsekäs, salakavala, valehteleva ja ahne.

Mennäpä asumaan autiolle saarelle, tietämättä mitään muun maailman tapahtumista. Kun ollaan siinä pisteessä, että pahuus menee yli, ei siitä enää tahdo edes kuulla.

Ei kommentteja: