Lupaus

Pistän tästä myöhemmin kuvan, sillä samalla varmaan tyhjennän 80% keittiön kaapeista:
Otan kokeiluun säilöntä-lisäaineettoman ruokavalion, meille kaikille.
En tietenkään ala syynäämään kaikkia e-hommia, kuten askorbiinihappoa, omenahappoa, sitruunahappoa, maitohappoa jne. Myös ksantaani, karrageeni ja tämänkaltaiset olkoon ihan ok, sillä en lähde nollatoleranssilinjalle.

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen aiemmin päivällä, kun istuttiin autossa ja oltiin Marcon vallattoman kuolen-nyt-jollen-saa-ruokaa-kohtauksen jäljiltä ostettu niitä Lidlin valmissalaatteja, falafelversiot jos tarkkoja ollaan.
Aloin lueskelemaan boksin ainesosaluetteloa, ja tästä se lähti.
Mulla oli tällaisia ajatuksia jo heti kun plussasin, että alkaisin viher-intoilemaan ja syömään todella terveellisesti, mutta samalla pelkäsin että se lähtisi käsistä ja pian löytäisin itseni ortoreksiaruoska kädessä jäkättämässä Marcolle, ettei tämäkään saa syödä tuota ja tuota.
Näistä e-koodeista on mun mielestä ihan tervettä lähteä liikkeelle, enkä usko että uppudun näihin hommiin liikaa nykyisen mukavuudenhalun ja mässäilyinnon takia, ts. musta ei ikinä kuuna päivänä ole mahdollista leipoa yhtä kamalaa, hirveää sokerigrammaakin karttavaa intoilijaa.

Pointtinahan on se, etten todellakaan halua tunkea naamariin edes tässä vaiheessa jotain nitriittipaskaa, joka mm. aiheuttaa vauvoille ja pienille lapsille elimistön hapenpuutetta.
Tiedän, että hengitän tuolla ulkonakin paljon saasteita, jotka eivät nekään hyväksi ole, mutta jos tälle linjalle lähtee liian tosissaan, onnistuu hyvinkin nollaamaan kaiken epäterveellisyyksien välttelyn aiheellisuuden - tuloksenaan klassinen en mä välitä, kuollaan me kumminkin. No, mä haluaisin kuolla terveenä. Jos noin voi sanoa.

Tämä kiinnostaa myös käsiongelmieni takia. Haluan kokeilla, olisiko lisäaineiden karttamisella vaikutusta etenkin siihen, ja tietysti kehon allergiaoireisiin yleensäkin.



Marco on valitellut painon nousua Suomeen muutettuaan, ja tottavie olisihan meillä suomalaisilla tässä kohtaa paljon opittavaa.
Noniin, vertaan taas Iiiiiitaliaan tässä välissä:

Italiassa ruokakulttuuri oli todella erilaista, etenkin kotiruoka (mutta muistetaan ne alueelliset erot).
Olin aikanaan vähän järkyttynyt anopin tarjoillessa pelkkää tuorepastaa & laadukasta oliiviöljyä, ilman mitään muuta.
Tietysti turistiravintolassa saattaa sielläkin saada eteensä natriumglutamaatilla kyllästettyä pastaa, rasvaa ja kermaa, miksi? Koska suomalainen ei ainakaan sulata pastaansa ilman lisättyä suolaa, ketsuppia ja kiloa parmesaania. Sveitsissä (huom. se mitä itse näin/koin, ja vain Graubündenin kantonin alueilla, muusta en mene sanomaan mitään koska en tiedä) homma on sama, siellä ruoka on erittäin raskasta ja esim. eläinrasvaa käytetään paljon, samoin maitotuotteita. Aika samantyyppistä ruokaa kuin Suomessa, perunahulluus mukaan lukien.

Marco kertoi, että suomen kursillaan kaikista muista maista, paitsi Britanniasta ja Yhdysvalloista, Suomeen tulleet kurssikaverit ovat hekin olleet hämmentyneitä suomalaisen ruoan lihottavuudesta ja prosessointimäärästä.
Meillä leivässäkin on säilöntäaineita, siihen piikkiin asti että sitten lisäaineettomassa paketissa pitää erikseen mainostaa kissan kokoisin kirjaimin 0% E-KOODEJA.
Kuvitelkaapa mikä häväistys tällainen olisi Italiassa.

Toinen asia mihin uskon (en silti esitä tätä ultimaattisena totuutena), on teoria siitä että monille miehille on kasvanut manboobsit, mikäli ovat käyttäneet kylliksi esim. juustoa, jonka maidon on tuottanut lehmä, jolle on tungettu hormoneja maidontuotannon lisäämiseksi. Tankatessaan tällaista hormonimaitoa, muodossa tai toisessa ja vuosien ajan, ei ole ihmekään että sillä on seurauksia.
Esimerkkinä oma mies. Tällä kun on juusto-addiktio.
Marco muuten uskoo samaan teoriaan ja rupesi tämän vuoksi vähentämään juuston käyttöä. Hyvä, sillä päivässä tämä saattoi aiemmin vetää kokonaisen 400g kimpaleen parmesaania tai grana padanoa /milloin mitäkin juustoa. Tottakai rasvallakin on tekemistä asian kanssa.

Marco on siitä kiva tyyppi, että tämä antaa mulle täyden vapauden ruokkia itsensä, ja syö lähes mitä tahansa, myös ihmepöperöjäni. Suurinta iloa tuottaa se, ettei tämä halua syödä lihaa.
Oma ruoanlaittoarki on kumman paljon helpompaa, kun ei tarvitse kokata erikseen vegetaristihommia + sekaruokaa. Saa nähdä, tuleeko meille ruoka-allergikko lapsi ja kuinka paljon sellainen muuttaa.


Kirjoitan tästä tänne lähinnä sen vuoksi, jotten paasaisi näitä e-koodittomuuksia lähipiirilleni sanallisesti. Tiedän että ihmisen aloittaessa uudenlaisen ruokavalion, tapoineen, uskomuksineen ja sääntöineen, on siitä äärimmäisen ärsyttävää kuulla pälätettävän, ellei itse harrasta samaa linjaa.