Viime päivien kuvia pt.578

Käytössäni on uusi läppäri, joka on niin tähtitieteellinen etten osaa sitä käyttää. Marcohan on niitä lelumiehiä ja tahtoo aina hommata kuuminta uutuusteknologiaa. 

 Tässä näyttö on niin tumma, etten tiedä miltä lisäämäni kuvat näyttävät oikeasti. Tietenkin oon yrittänyt tsekailla kuvia eri koneilta, tähän mennessä 6 eri näytöltä - ovat kaikki erilaisia. 

 Osassa liian vaaleaa, toisessa liian tummaa. 

Kameran näyttöön luotan toki eniten, mutta pieneksi pakattu kuva on luonnollisesti tummempivaikutteinen. Ja kyllä, osaisin jopa säätää tämän näytön luonnollisempaan, mutta totta puhuen koen sen turhaksi, mikäli tänä päivänä jokainen näyttö on joka tapauksessa erilainen. 

Kaipaan paperikuva-aikaa.

Lähtöruovinnat.

Pari vanhempaa, muistaakseni maaliskuu ja Asikkala.

Mä inhoan näitä peilikuvia, mutta eilen otin tämän hätäpäissä pikaisen Tallinnavisiitin ohessa. Kieltämättä kuvassa olen vastasyöneenä, mutta yhtä kaikki jestas minkä kasvuspurtin maha on tehnyt tässä viikon sisään.

Mulla ei ole tarpeeksi nopeat sormet, kun on kyse tuulesta ja saippuakuplista, sekä manuaalisesta tarkennuksesta.

Vihdoin sain hommattua hellehatun, se on ollut ostoslistalla viitisen vuotta. Kirpparilta 2e, hygienisoitumaan pakastimeen viikoksi ja nauhan vaihto. Taidan olla ikuinen kierrättäjä.

Osaan rajata! 

Jos minä ja pikkusisarukset ei oltaisi aikanaan pilattu näitä (erittäin vähän näkyviä) vaunuja leikeissämme, olisin varmasti hinkunut ne omaan käyttööni nyttemmin. Kunnon retrot.

Loppuun pyllistys.
Cooperillahan on muuten tuo paimenkoukkuhäntä, tai välillä pitää sitä niin, tässäkin vaan lievänä. Eipä se muuta hitustakaan sitä paljonko tuota elikkoa rakastaa, vaikka kuinka olisi vakava virhe rotumääritelmissä sun muissa.
PAH sellaisille asioille ja klooni-massatuotannolle.
Mun mielestä koiran häntä saa olla vaikka neliskanttinen, niin kauan kunhan koira on onnellinen.