Viime kuukausina on tullut kerättyä melko paljon mahdollisesti negatiivista palautetta, tai muuten vaan ilkeämielistä tai siihen aasinsillan kautta viittaavaa käytöstä.
Jos oikein päättelen, vika on pitkälti näissä hormonihommissa. Toisin sanoen olen herkemmässä tilassa kuin koskaan, eikä ihme että pienimmätkin töksäytykset sattuu ja syvälle. Tämä on kenties se kaikkein negatiivisin puoli joka itseäni raskaudessa koskettaa, sen vuoksi että olen jo ennestään nynny.
Äitini jaksaa valaa muhun uskoa ja kertoilee kuinka lapsen synnyttyä se oma varmuus kaikkeen nousee huomattavasti.
Luotan siihen että tämä tapahtuu omalla kohdallanikin, oikeastaan olen päättänyt niin. Mä en sitä aikanaan oppinut, monien eri syiden vuoksi, mutta tahdon että omat lapset kasvaa ympäristössä jossa itseluottamus ja itsetunto, sekä niiden terve taso on normaali perusasia.
Eli mieluummin niin että tunteet näytetään kuin haudataan.
Tässä kohtaa on mieletön rikkaus, että Marco on italialainen.
En usko että meidän kahden jälkeläiset tulevat ikinä kokemaan ongelmia perheen välisessä kommunikoinnissa (toivottavasti sama pätee muihin suhteisiin), sillä tässä taloudessa asioista oikeasti puhutaan ja tunneskaalat näytetään häpeilemättä.
Jos video toimii, sen pointtina on enemmän ääniraita, kuvan laatu on menetetty jo aikaa sitten. Cooperin uusin juttu on haukkua frisbeenvedon yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti