Kitkerää kesäkurpitsaa

Jokainen ruoanlaittajapersoona taatusti tietää ne omat "turva-hätäruokansa".

Omalla kohdallani tämä merkitsee vegepyttipannua, joka sisältää kaikkea sitä mitä joko pitää käyttää - tai kaapista löytyy.

Mitään hemaisevan koostumuksen omaavaa tämä ei ole, mutta pistän silti ainesosaluettelon: 

Vegaaninen "pyttipannu" 

(ilman minkäänlaisia nakkeja/makkaroita) 

puolikas pieni punasipuli 

2 porkkanaa 

4 suurehkoa perunaa (itselläni rosamunda, alkoivat jo kasvaa jääkaapissa) 

1 pienehkö kesäkurpitsa 

1 keltainen paprika 

Kourallinen suuria valkoisia papuja 

Kourallinen valmiita kikherneitä 

1 pihvitomaatti 

100g kukkakaalia 

Kaurakermaa 

Mustapippuria, soijakastiketta, currya / haluamiasi mausteita

Paistonkestävää oliiviöljyä 

Esikeitä (paloiteltuja) perunoita viitisen minuuttia ja jätä kannen alle jälkilämmölle. 

Pilko punasipuli mahdollisimman pieneksi hakkelukseksi. Kuutioi loput ainekset. 

Kuullota sipulihakkelusta oliiviöljyssä muutama minuutti ja lisää porkkanakuutiot. 

Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 5min.

Lisää joukkoon kesäkurpitsa, anna tiivistyä. 

Sekoita mukaan loput ainekset ja paista kannen alla, välillä käännellen n. 10-15min, miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi hintsusti kaurakermaa + mausteet. 

Tämä olisi ollut todella hyvää, mikäli ostamani luomukesäkurpitsat eivät olisi paljastuneet ikävän kitkeriksi.

Outoa, että normaalisti talviaikaankin myytävät ulkomaalaiset kesäkurpitsat ovat olleet todella hyviä, eivät lainkaan kitkeriä, toisin kuin nämä luomukurpitsat.

Lapsena vihasin kesäkurpitsaa, juuri sen kitkerän makunsa vuoksi. Tämän takia olinkin lapsuudesta nuoruuteen kesäkurpitsavihaaja. Vasta muutaman vuoden sisään tajusin, että näissäkin voi olla eroja, ja kesäkurpitsa parhaimmillaan on taivaallista.

Toivon niin kovasti, että itse idättämäni kurpitsat olisivat hyviä. Ne tosin on kasvatettu tähänkin mennessä aggressio-rakkaudella, ja aivan liian aikaisin kasvukauteensa nähden.

Normaalisti käytän vegepyttikseen soijanakkoja, mutta tällä erää ne olivat loppu pakastimesta, kuten yleensä.

Seuraavaksi lisää kuvia menneiltä päiviltä. 

Maaja, vinkkaa sitten jos on joku julkaisemiseen ehdoton no-no-kuva, jossa esiinnyt. Kun nyt pistin näitä ihan kysymättäkin.

Tämä ei ole mikään tavallinen linnunpönttö, vaan ilmeisesti telkän? asumus. Kyseinen lintu onnistui aiheuttamaan mulle lähes-sydärin. Olimme kuvailemassa metsä-alueella sisareni kanssa, kun yhtäkiä tämä sorsan kokoinen lintu räpeltää maha pystyssä muutaman metrin päästä takaani kyseiseen pönttöön, suoraan vedestä nousten ja armottoman mekkalan saattamana. Harmi, ettei Maajalla ollut kameraa kyseisenä hetkenä. Kuvasarja kun olisi ollut melkoinen.

Tää on se mun suloilme.

Paikalla oli joutsenpariskunta, mutten onnistunut saamaan kummastakaan tämän parempaa kuvaa. Ei, en edes telezoomilla. Ei hävetä.

Queen bitch. Hän on hämmentynyt, valjaissa ja ulkotilassa.

Ruhtinas K halusi typerän pusukuvan Lpr:ssa. Sorry Petteri (poistan naamasi jollet halua sitä tänne).

Minäminä-kuvat luonnollisesti Maajan käsialaa.

Tässä se aiemmin esittelemättä jäänyt hääpuku nro.2. En saanut parempaa kuvaa, koska itsestään on erittäin ärsyttävää ja typerää yrittää ottaa kuvia: kyllästyin, eikä tässä edes näy helmaa.