Luojan kiitos sain hetipikaan apua Marcon äidin mulle lähtettämistä lääkkeistä. Viime jouluna, M vanhempien täällä ollessa, mulla iski sama probleema, ja jälleen kiitos anoppini, joulu ei mennyt pilalle sairastelun vuoksi. Kyseinen episodi oli tavallaan todella hyödyllinen, sillä siitä lähtien olen tuntenut suunnatonta kiitollisuutta ja myötäkumppanuutta M äidin kanssa. Juuri näitä terveysjuttuja joita vain naiset keskenään ymmärtävät, etenkin jos ongelma on krooninen.
Vähän nukutusta, kivuliaasta yöstä huolimatta en vieläkään saa nukuttua. Huomenna eli tänään illalla on Putron keikka F-klubilla. Toivon ettei koko homma mene pelkäksi pelleilyksi, vaikka inhorealistina näen jo sieluni silmin kuinka koko ilta menee siihen että ravaan naistenhuoneessa ja näen eventistä yhteensä n. 15min.
Näimme tosiaan Putron viime lauantainakin, Jyväskylässä. Iltaan mahtui paljon naurua, mm. Marcon kykenemättömyys lausua sanaa "karpalolonkero", ja huumoria Kuka tahansa kelpaa-paidan ostamisesta.
(Marco tosiaan osti ko. printtipaidan itselleen, vaikka kerroimmekin mitä teksti tarkoittaa. Nyt Marcolla on missio edessään: Hän pukee paidan ylleen ja menee yksinään istumaan Lahden Tirraan. Saa nähdä onko mulla aviomiestä enää sen jälkeen.)
Alempana pari kuvaa Viherlandiasta. Ihan pakko päästä uudelleen.
 |
 |
| Kannukasvi oli sen verran härski, etten uskaltanut ostaa. |
 | |
| Loppuun kuvatodiste Marcon 2012 kukkapuskakirjeestä, joka viimeisenä niittinä vei mut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti