Tämän illan olen viettänyt lukien blogia, jonka löysin täysin sattumalta googlaillessani italialaisia lauseita ja ruokakirjoja ja mitähän kaikkea googlasinkaan Blogin kirjoittaja on suomalainen nainen, joka rakastui italialaiseen mieheen. Yhden kuun postaukset luettuani aloin vollottamaan. Nyt olen seitsemännessä kuukaudessa ja vollotan edelleen. Samaistun joka juttuun lähes täydellisesti. Eräässä postauksessa kirjoittaja kertoi elokuusta Italiassa, jopa eräästä samasta juhlapäivästä jonka minäkin olen siellä viettänyt. Samoja tunnetiloja, samoja paikkoja, samoja vaikutteita ja kaikki samanlaista mitä mullakin on ollut, mulle selvisi jopa erään eleen merkitys, jonka olen suomalaisittain tajunnut täysin väärin. Tekee kipeää, koska tuntuu kuin lukisin omaa tekstiäni. Blogi on hirmu vanha, eli en usko että olisi millään lailla mahdollista ottaa kontaktia tähän naiseen, vaikka todella haluaisinkin. Jopa tämän kirjoitustyyli kolahtaa mulle täydellisesti. Hyvä tietää, että joku joskus on kokenut samanlaista tuskaa ja onnellisuutta vaihdellen. Kaukosuhteet ovat hankalia, kieltämättä. Aiemminhan luulin, että mut olisi luotu sellaiseen - koska en tiennyt realiteetteja. Koettuani sen kaiken voin sanoa, että ketään ei ole luotu kaukoilemaan.