 |
| Pieni osa Marcon levyhyllyä. Tuli mulle täytenä yllärinä, että jaetaan sama musiikillinen maku. |
Blogin allekirjoitus on Jabba the hutt sen vuoksi, että olen näinä päivinä verrannollinen kyseiseen hahmoon. Kaikkein kummallisinta on, etten tee henkistä kuolemaa ko. asian vuoksi.
Italialainen ruoka (myös sveitsiläinen) on ihan käsittämätöntä. Ja koska Marco tosiaan opetti mut syömään.. Patentoin uuden hoitomuodon kaikille safkan kanssa pelleileville ihmisille: kuukausi Italiassa ja siihen lisäksi joku tärkeä ihminen, joka toivoisi sun olevan isokokoisempi.
Toimii, vaikka olisit kuinka syvällä mielipiteinesi ja käyttäytymisinesi ruoan suhteen.
Okei, takapakkia on tulossa, koska olen taas kotosuomessa ja surullinen ja ikävissäni, enkä siksi löydä motivaatiota ravinnon suhteen.
Anyway, edistykseni oman elämäni vaikeissa jutuissa on ihan sairaalloisen suuri. Olen mm. oppinut olemaan 24/7 toisen ihmisen seurassa, joka aiemmin oli mulle ehdottoman ylitsepääsemätöntä, oli sitten kyse perheenjäsenien, sukulaisten tai ystävien kanssa olemisesta, en aiemmin kyennyt muutamaa päivää pidempään.
Nyt alkaa muutosvaihe kaiken suhteen, irtisanon kuun vaihteessa kämppäni ja hommaan uuden kenties Orimattilasta, sellaisen pelkästään tukikohdan jossa voin säilyttää kamojani ja käydä nukkumassa. Tämä viikko on omistettu kaikelle byrokratialle tulevien asioiden suhteen, toisin sanoen juoksen (toivottavasti) asuntonäytöissä, soittelen vuokraisännälle/sähkölaitokseen/vakuutusyhtiöön ja pankkiin ja kirjoitan sata sähköpostia.
Ja vuokraan kai lähiaikoina rakkaan peltilehmäni, polon, isälleni, joka lähtee töihin Norjaan.
Hirveästi asioita ja muutoksia. Lähipiirini ihmiset ovat kaikki siirtymässä jonnekin ihan muualle, ensimmäisenä erkanemisena siskoni muutti Jyväskylään - ja vastaavia muutoksia tulee koko ajan lisää.
Atm. olen sairaslomalla käsieni takia, lekuri määräsi 2 viikkoa, jotta saisin nämä edes johonkin kuntoon. Duunipaikassani on ihan mahdotonta yrittää tehdä mitään jos on periaatteessa kädetön.
Käsittelen tilaustyökankaita - kädet vuotaa verta - mahdoton kaava.
Ja voin kertoa että hanskojen kanssa duunaamisesta ei tule hevon helvettiä. Yritäpä ommella hyvää tikkiä jos ei saa kunnolla otetta mistään.
No, en saa otetta kunnolla ilman käsineitäkään, koska en voi taivuttaa sormiani ilman helvetillistä kipua ja haavojen aiheuttamista/aukeamista. Blaa bla blaa.
Mua ei ole tarkoitettu elämään Suomessa, kylmyydessä. Viimeksi kun vietin viikon Italian lämmössä, sain käteni ihan sairaan hyvään kuntoon ilman kortisoneja ja vanhuksille tarkoitettuja megavahvoja d-vitamiinijuttuja, pelkästään auringon ja ilman erilaisuuden ansiosta.
Vihaan Suomea. Tai sen ilmastoa ja kulttuuria. Ja suomalaista kahvia - aiemmin rakastin normikahvia, mutta nykyään paljon paremmasta tietoisena en kykene juomaan mitään pirun presidenttejä ja kulta katriinoja.
Espressoa, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti