Ristiriitoja

On sietämätöntä olla samaan aikaan onnellinen ja helvetin surullinen. Fiilikset kumoavat toisensa ja tilalle astuu pelkkä onttous.

Ajattelin mennä yökävelylle kameran kanssa, mutta käännyin ulko-ovella takaisin kun kadulla tuli heti vastaan joukkio örveltäviä suomalaisia. Vihaan tämän maan kulttuuria lähes kaiken suhteen, nyt kun on nähnyt niin paljon parempaa.
Ahdistun tässä hyvää vauhtia.

Puretaanpa vielä stressaavia asioita: landlord on vaihtunut. Hän aikoo korottaa vuokraa, koska joskus kai vajaa vuoden päästä talossa alkaa julkisivun kunnostus.

Kysymyksiä:
1: Pitääkö mun alkaa maksamaan korotettua vuokraa ennen minkään valtakunnan remonttien alkuja?
2: Mitä tapahtuu takuuvuokralle, joka on pankissa mun ja edellisen vuokraisännän nimissä?

3: Koska olettettavasti pian muutan pois tästä asunnosta (liian kallis jo nyt), voiko uusi vuokraisäntä alkaa hankalaksi takuuvuokran palauttamisen suhteen, sillä eihän tämä tiedä missä kunnossa tämä kämppä alun alkaen oli.
Esim. sänkyni takana on rikkinäinen pistorasia katseilta piilossa, peilipöydän takana on tapetissa tumma läntti ymv. Näitä jo alun alkaen kämpässä olleita ei-mun-aiheuttamia-asioita uusi vuokraisäntä ei ole asunnon ostaessaan täällä nähnyt, eli voi hyvin alkaa kitisemään kun näkee paikan kalusteettomana.

Ressaan paljon, koska olen huono näissä asioissa, enkä ikinä usko ihmisistä hyvää, etenkään kun kyseessä on raha. Jotenkin tuntuu siltä että homma tulee menemään vaikeaksi, enkä jaksaisi alkaa tappelemaan tuntemattomien kanssa.

Lannistavia juttuja.

Medusa on muuten suht parantunut, se kun repesi aika ilkeästi kolariyönä.

Kello on 2:00. En saa nukuttua varmaan enää koskaan.

10.7

4.5

Nyt kello on. 5:04.