17.6.2012

Kokemuksia

Viime maanantaina istuin nyrpeänä terveyskeskuksen ylimmässä kerroksessa, paikalla oli lisäkseni hoitaja ja lääkäri.
Väänsimme kättä lääkityksestä.
Koetin selittää, että minä, lapsesta asti enemmän tai vähemmän homeopaattisiin parannuskeinoihin kasvatettu ihminen, en tahdo vetää naamariini mitään, joka ei ihmisen kehoon kuulu.

Selitys ei mennyt läpi. Istuin 10min. täysin vaiti, ja kuuntelin asianomaisten ylistyspuhetta teollisista lääkkeistä.

Sitten myönnyin. Ajattelin, että haen reseptin, mutten todellakaan aloita nappeja, sillä voisinhan aina vain feikata ottaneeni niitä.



No. Tilanne kääntyikin päälaelleen, kun sain loistavan päähänpiston rikkoa omia periaatteitani ja kokeilla tätä kyseistä lääkettä, olisikohan SNRI-kategoriaan kuuluva, en kummemmin noista tiedä.

Siitä päivästä lähtien, täysin valehtelematta, olen ollut kuin Naantalin aurinko.
En pelkää enää oikeastaan mitään, ainakaan niitä elämääni eniten rajoittavia pelon kohteita, joita en tässä nyt ala latelemaan henkilökohtaisista syistä.

Olen toimelias, kaikki tuntuu täysin järkeenkäyvältä, mielenkiintoiselta ja uudelta.

Vaikka tämä kaikki onkin vain napin luomaa illuusiota, haluaisin kieltämättä pitää tämän fiiliksen yllä.
Enhän aiemmin tiennyt paremmasta, siis tunneskaalojen suhteen.
Olin jo hyväksynyt sen, että elän elämäni 24/7 peläten ja vittuuntuneena.

Täyskäännös siis!

Viime lauantaina sain kuulla muutamankin "mitä sulle on tapahtunut?" - kysymyksen.
Kieltämättä tuntuu että olisin eri ihminen. Siis positiivisella tavalla.
Jopa pikkusiskoni, kohta 8-v., huomasi asian: "Mette hihittää tänää koko ajan".
(Tosin, kyseinen 3min. välein tapahtunut nauraminen johtui puhtaasti eräästä positiivisesta asiasta, pelon voittamisesta, jonka olin edellisiltana toteuttanut.)

Mutta ei huolta, en aio hukata sitä tyypillistä minääni kokonaan, lupaan vielä joskus olla vittuuntunut, tympeä, lyhytsanainen, kylmä ja ärsyttävä.

- Kaikki taatusti kaipaavat sellaista minää(minua? äidinkielen maikka auta) todella todella paljon.


Tiedostan myös sen, että tokkopa lääkkeen/vaikkasittenpsykosomaattinen vaikutus ikuisesti tehoaa, vaan taantumaakin saattaa ilmetä, mutta sekin on ihan ok.

Kaikki on näemmä ok tällä hetkellä, ha.



Ei kommentteja: