Snow

Meillä on vihdoin talvi, hetken verran. Minäkin liityn siihen sankkaan joukkoon ihailemaan lunta.
Olen pahoillani että kuvat ovat ihan venkurassa (ainakin mun näytöllä) ja eri leveyksillä, en kertakaikkiaan saa kaikkia tasalleen.

Ulkona oli n -1°C, ja etelän miehellä maski naamassa.

Löysin maailman kivoimmat sukkahousut, nyt pitää hamstrata niitä loputtomiin. Nämä parit olen jo rikkonut.

Liittyy ehkä ikääntymiseen, mutta mielestäni naamani on alkanut muuttua vuoden sisään. Nenä on suurempi ja jotenkin muodoton, suu ihan outo etenkin hymyillessä ja leuka työntyy liian ulos + kasvojen pyöreys vaan lisääntyy ja lisääntyy. Näitä tyypillisiä ulkonäköhuoliani taas. En siis valita, mutta pelottaa että kohta en tunnista itseäni peilistä.

Mietin kovasti uutta kameraa. Tuo eos1000d ei enää oikein pelitä. Syy on paljolti kuvaajassakin, mutta esimerkiksi tarkennus on ikävä räplätä aina manuaalisti. Pienessäkään hämärässä ei voi kuvitellakaan ottavansa kuvia ilman salamaa, joka muuten sekin on rikki. Syitä olisi monia. En silti tykkää ajatuksesta investoida rahaa nyt mihinkään turhaan.

En ole muistaakseni kirjoittanut tästä oikeastaan ikinä, ainakaan tänne.

Ehkä nyt on aika.

Taannoin ystävättäreni naureskeli sitä kuinka keskiluokkaisia meistä onkaan tullut.

Tällöin kerroin myös koirahaaveistani. Asiaa on haudottu jo sen verran pitkään, että nyt ollaan ryhdytty toimiin.  

Näin ollen meille tulee hiukan ennen joulua kenties yksi maailman kauneinta rotua edustava pentu.

En uskalla kertoa enempää, sillä olen aina niin pessimisti ja pelkään että koko juttu jostakin syystä peruuntuisi tmv.

+ Luulisin että tämä blogintynkä tulee täyttymään koiruuksista sitä tahtia, että en ota siihen mitään varaslähtöä.

Mutta näin se menee. Olin teini-ikäisenä niin varma siitä, että musta tulee jotain ihan muuta kuin tavallinen omakotitalo-perunamaa-koira-lomakerranvuodessa-tyyppi.

Toisin on käynyt, ja kieltämättä olen tästä tyytyväinen. Aiemmin olisi ikinä uskonut että painaudun niin hyvin tähän tavallistakin tavallisempaan elämäntyyliin.

Aiemmin olin muutenkin vähän hakoteillä elämässä, joka nyt nuorena ihmisenä on ihan normaalia.

Silti vuoden 2012 käännekohta taisi olla hyvinkin tarpeellinen.

Eli lässyttäen kertoen, olen viimein löytänyt paikkani.
Enkä häpeä mitään.