10.10.2013

Epätoivoisen kotivaimon aktiviteetti pitämään mielen koossa

Eli projekti muuttaa hiuksien väriä. Jälleen kerran. 

En ole vielä varma mitä tulen tekemään, mutta tuo kanariankeltainen Peppi Pitkätossu on jo kyllin hyvä alku periaatteessa väriin kuin väriin. 
Kaipa olen tylsä, ja palaan tummahkoon ruskeanpunaiseen. 
Mahonki?
Viimeksi olen pitänyt farkkuja varmaan vuosi sitten. Ei silti ole mun juttu, kun olen tottunut hameisiin joissa voi liikkua vapaasti. Housujen kanssa tuntuu vähän siltä kuin joku lääppisi pakaroitasi koko ajan. En tykkää.

En jaksa edes luetella syitä, miksi haluan saada yllin kyllin & liikaa sisältöä ja tekemistä päiviini, jopa kaikkea turhaakin turhempaa ja väkisin kehiteltyä. 
Huomasin jopa lenkille menon mukavuuden, tosin se ei enää toimi kuten ennen, eli saa aikaan väsähdys-oloa, jonka myötä kykenisin nukkumaan.

Jos saan silmäni kiinni, se tapahtuu tätä nykyä aikaisintaan klo. 4-5am. Rytmi ei toimi, eikä myöskään max 3h. pätkittäin.



Marco saattaisi lähteä jo tänään ajamaan, mutta itse olen skeptinen. Italialaiset aikatauluineen on samanlaista kuin VRn junien pettämättömät vuorot, etenkin talviaikaan.
Kiusaan itseäni myös marttyyrisilla ajatuksilla, ja luulen Marcon tahallaan venyttävän tänne tuloaan. "Enhän minä ole ikävän arvoinen ihminen muutenkaan", näin käännän sen päässäni. Toisin sanoen olen idiootti marisija ja läheisriippuvaisongelmainen itsetunto-nollassa-ihminen. Mutta senhän kaikki tietävät jo.

Ei kommentteja: