Frost

Jouluvalot hienosti löpsähtäneet tuolta kulmasta..symmetrianeurootikon painajainen.

Rakastan tätä näkyä, miten terassin lasit menevät täyteen jääkukkia. 

Kuvassa tosin kovin rajattu totuus, terassi on törkyinen Coopin mutasotkuista ja täynnä erinäistä sälää, jonka siivoaminen jäi multa kesken jo ennen tytön tuloa. 

En malta odottaa kevääseen, jotta voin istuttaa tuohon aidan eteen näkösuojaa, esim. tuijia. Naapurissa kun asuu käsitykseni mukaan varsin seurakunnallisia ihmisiä (plus entinen rehtori), eikä näin pimeässä maassa jaksa laittaa verhoja ikkunoiden eteen joka ikinen päivä. Pieni juttu, mutta mulle ylitsepääsemätön. Tänäänkin oli jo pimeää kun lähdettiin koko porukka vähän kiireessä ulos, meillä oli valot päällä ja puin tytölle ulkovaatteita terassin eteisen huoneen pöydällä, itse vasta siinä vaiheessa että olin saanut yläosat päälle ja muutoin hengasin kalsongeissa. Tajusin myöhässä, että olin pyllistellyt erittäin suoraan naapureille päin. Oon varmaan saanut rukouksia vilauttelusyntieni loppumisen eteen. 

Tsekkasin tämän miten-meille-näkyy-asian ulkoa menemällä pimeällä aidan luo niin että meillä on valot päällä. Se on kuin näyteikkunaa katselisi. Naapurin herra vielä aitahommia rakentaessamme tokaisi, että "emmehän me nyt niin kainoja olla, eihän", kun huolehdin tälle näitä näkösuojajuttuja. Aika varmasti on muuttanut mieltään. Enkä tiedä miksi otan asiasta vielä enemmän paineita, kun sain tietää perheen seurakuntataipumuksesta.

Marcolla on "Jaska-pants".
90 hujakoilla elelevän isoisoisäni kutsumanimi on Jaska, ja tämä käyttää moisia olo-lököhousuja, joita ainakin minä kammoan yli kaiken (vanhuksilla en). Pahimpia ne ovat harmaameleerattuina, sillä miesten niitä pitäessään kuultaa sieltä todella hienosti kulkuset läpi. Vinkkinä nyt kaikille miehille, että älkäähän jooko pitäkö sellaisia julkisesti, ellette itsensäpaljastelusta nauti. Luojan kiitos M:lla on mustat. Tämä tietää varsin hyvin, että vihaan kyseisiä housuja, mutta on ottanut aviotehtäväkseen ärsyttää mua juuri niillä elämän pienillä asioilla, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä kenellekään. Kuten housuilla. En siis kehtaa nalkuttaa asiasta.

2016 on alkanut hyvin, ja aika varmasti tulee olemaan yksi ihanimpia vuosia koskaan. Pää on jo täynnä suunnitelmia kesälle, ei edes mitään ihmeellisiä, sillä yksissään maailman näyttäminen tytölle tulee olemaan ihan huikeaa.
Olin ihan täpinöissäni ja itkuisena, kun kiinnitin vaipanvaihtopaikan yläpuolelle seinäkaapin pohjaan nättejä tarroja perhosista ja kukista & tyttö alkoi heti hymyilemään niille. Muistan vastaavia hetkiä Cooperin kanssa, kun tämä pikkuisena koki jotain ihan uutta, ja silloinkin olin ihan yliherkistyneenä siitä miten toinen voi olla niin iloinen maailmasta. Se, että koen nyt saman oman tyttären kanssa, on niin upeaa etten halua sitä myöntääkään.

 En ikinä tahdo ruveta näkemään tällaisia asioita itsestäänselvyyksinä.