Monethan ajattelee, että vietän kissanpäiviä kotivaimona.
Arki Marcon kanssa on jotain ihan toista, enkä usko että monikaan tahtoisi vaihtaa paikkoja kanssani, jos näkisi mitä vääntämistä joka päivä on.
Yksi esimerkki monesta päivittäisestä asiasta: kuvittele, että sanot, tai toteat "kissalla on karvoja" - mies vastaa "kissoilla ei ole karvoja, vaan höyheniä, olet väärässä, minä tiedän paremmin, jäkä jäkä".
Eli, Marcon kanssa tulee aina vastaansanomista, aihe kuin aihe. Kerran tämä alkoi jänkkäämään jopa naisten kuukautissuojien käyttämistavasta, vaikkei kenties itse niiden käyttökokemusta omaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisin onneton, kunhan vain väsynyt.
+ Marcon isä on täällä pistämässä poikaansa ruotuun. Toimii tähän mennessä.
En kirjottaisi tästä, tai muistakaan M liittyvistä asioista, ellei se olisi sellainen, joka on läpikäyty miehen itsensä kanssa. Tämä tiedostaa oman vaikean käyttäytymisensä ja minä tiedostan omani.
Tulevaisuuden vuoksi, on meidän molempien kyettävä löytämään se kuuluisa keskitie. Hirveästihän me spekuloidaan ja asioista puhutaan erittäin suoraan, ongelmia vaan tuottaa molempien joustamattomuus hyväksyä seuraava mielipide tai käytäntö, kun oma näkemys on niin vahva.
Näissä tilanteissa on hyvä saada ulkopuolista apua. Kuten nyt Marcon isän läsnäolo, joka on mahdollistanut jo monta päivää ilman vääntöä. Olen tästä erittäin kiitollinen, koska suoraan sanottuna tarvitsin jonkun tulemaan väliin. On ollut lohdullista puhua M isän kanssa ja todeta, etten suinkaan ole ainoa perheenjäsen, joka kokee Marcon haastavaksi. Nyt pitäisi lähettää Marco puhumaan jomman kumman vanhempani kanssa omista vioistani.
En usko että heräisin ikinä päivään, jona löytäisin enemmän huonoa kuin hyvää meidän yhdessäolosta. Toivon, ettei niin käy Marconkaan puolelta.
Tälle parisuhdepohdinnalle on ihan ajankohtainen syykin, mutta tylsästi sanottuna, siitä ehdin kertoa riittämiin tulevaisuudessakin.
4 kommenttia:
Eikö sua jännitä saada lasta tilanteessa jossa olet väsynyt pelkästä parisuhteesta? Kuulostaa siltä että jos/kun se lapsi tulee niin sulla on 2 hoidettavaa ja joustamatonta olentoa siellä taloudessa. Tai kolme, jos se koira lasketaan.
Ilman muuta jännittää ja enemmänkin pelottaa! Silti, olisin enemmän pelottaisi jos esim jäisin yksinhuoltajaksi.
Se koira on muuten atm se kaikkein joustavin olento, enkä näe sen läsnäolossa muuta kuin positiivista.
Noin eri kulttuurin miehen naineena tiesin, ettei yhteiselo tule olemaan missään vaiheessa tuletonta, mutta kun tämä ei ole mikään hyvänmielen blogi niin tottakai jaan myös väsyneet ja kärttyiset hetkeni ja on ihan luonnollista että alkaa kyseenalaistaa lapsen tuloa tällaista luettuaan.
Paha tapa kirjoittaa ko. aiheista enemmän kuin niistä hyvistä.
Niin, tämä on pahanmielen blogi.
Lapsen tulolle ei yleensä ole olemassa mitään optimaalisinta aikaa, mutta jos mietin oman kehitykseni kulkua eristäytyneestä ihmisrievusta tähän päivään, en voi muuta kuin todeta rehellisesti, että ihminen on mukautuvainen kaikkeen, muutoin en olisi tässä, tai tarkemmin ottaen jäänyt tähän.
Ihan taatusti tulen olemaan vähintään tuplaten väsynyt, peloissani ja kauhuissani etenkin ensimmäisinä kuukausina mahdollisen joustamattoman, vaativan, itkevän, kaiken huomioni vaativan sinappitykin saavuttua, mutta edelleen, ihminen mukautuu kaikkeen ja jos yhtään itseäni tunnen, voin kornisti todeta että mulle äitiys tulee antamaan paljon enemmän kuin ottamaan. Etenkin viime vuosien perusteella koen olevani tähän rumbaan niin valmis kuin vain voin ikinä olla.
Miksi mulla on vahva fiilis siitä kuka tämän kirjoitti.. :D
Saatat suuremmalla todennäköisyydellä toki olla randomkin.
Iiks apua, olen kyllä täysin random! Löysin sun blogiin joskus aikoinaan IRC-Galleriasta.
Asia selvä!
Lähetä kommentti