Tosin tällä kertaa ilmaisen asian positiivisena.
Tietokoneen edessä istuminen on nykyään harvinaisempaa ja siksi oudolta tuntuvaa.
Viimeiset kaksi kuukautta olen palanut halusta lisätä tänne hirmuisia kuvakollaaseja ja merkityksettömiä selostuksia.
Kello on n. yksi .44 yöllä ja pitkästä aikaa valvon muualla kuin pakottautuneena sänkyyn.
Siksi ajattelin vihdoin löytää aikaa blog(g)aamiselle.
Kesän alussa lupasin itselleni, että tulen menemään ja olemaan mahdollisimman paljon, etenkin luonnon keskellä.
Marcoa olen joutunut tuuppimaan mukaanlähtijäksi, mutta muutoin erinäisiä reissuja maalle, metsiin ja ihan minne vain ikinä mieliteko johtaa, on ollut ihanan paljon. Kerrankin voin sanoa eläneeni joka päivän sillä lailla kuin tahtoisinkin, nurisematta tekemättömyydestä ja vetelehtimisestä.
Kaipaan aika kovasti menneen kesän lämpöaaltoja. Herrani italialainenkin marisi siitä että on liian kuuma ja kuuma, itse en edes muista hikoilleeni kertaakaan. Veikkaan että ensimmäinen kesä italiassa opetti nauttimaan lämmöstä siinä määrin, etten enää saunatunnelmissakaan osaa valittaa.
Käteni ovat muuten vieläkin aika hyvässä kunnossa, kylmenevistä säistä riippumatta. Uutena juttuna olen aktiivisesti lotrannut itseäni teepuuöljykylvyissä, lasten muoviammeessa. Se on hauskaa mutta tuntuu yltiömäisen typerältä retkottaa jalkojaan ammeen ulkopuolella. Luojan kiitos meillä on 2 kylpyhuonetta, eikä M tarvitse ikinä nähdä aamukylpyrutiinejani.
Pointtina se että uskon kylpyhetkieni edesauttavan norsunnahkakäsieni kuntoa.
Kuvasaldoa sen verran kuin tällä erää jaksoin sormitreenata.
 |
| Kuvan otti Maaja |
 |
| Kuvan, jos toisenkin, otti Eerika |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti