Ärsyttää

..Etten ehdi tätä nykyä käyttämään kameraa.

Olen n. 258 kertaa halunnut pistää kuvia ja reseptejä sun muita mm. domestic goddess-jutuistani keittiön puolelta. Ihan vain jotta ne näkevät saisivat nauraa ja tuntea myötähäpeää.

Mutta, en ole ehtinyt, senkään puolesta että ruoat häviävät nopeampaa tahtia kuin ehdin niitä valmistaa.

Marco on toki suursyömäri, enkä käsitä miten nirso italiaano voi kelpuuttaa kokkailuni. No, sen takia että rakkaus kai sokaisee ja joku ylempi voima on taannuttanut Marcon makuaistin sille tasolle että jopa mun ruoat maistuu ok:lle.

En siis valita, päinvastoin.

Meillä on alkanut kylppäriremontti. Marco tahtoi rakentaa toisen kylpyhuoneen pikkuvessan oheen.

Olin jo kauhusta soikeana kun luulin että joutuisin vääntämään lounaat työmiehillekin, mutta onnekseni kyseessä on 1 tai välillä kaksi jopa itseäni nuorempaa remonttimiestä, jotka tulevat ja menevät tasan niihin aikoihin kuin itse haluavat. Ei siis huolta useamman naaman ruokkimisesta. Suomalaiset nuoret miehet kun syövät käsittääkseni perunamuusia ja makkaroita/muita lihajuttuja ja epäterveellisyyksiä? Oma helppo versioni olisi ollut: soijanakkoja ja palsternakkapyreetä. Auta armias jos olisin päässyt tarjoamaan moisia ja näkemään ruokailijoiden ilmeet.

Päivät menevät taas armottoman nopeaa kyytiä, enkä käsitä että elämme jo lähemmäs maaliskuuta.

Tuloillaan on paljon erinäisiä eventtejä, keikkoja sun muuta, ja kaiken muun mylläkän mukaan laskien tästä talvi-kevät-kesä-akselista tulee tapahtumarikas.

Vieläkään ei tiedetä minkä maan puolella sijaitaan kevään tienoilla (toivon että Suomessa, joohan).

Ostin viikko-pari sitten antiikkilampun, sellaisen upean roikkuvan kupujutun, joita uusina myydään alkaen 70e hintaan. Tämä oli 15e. Kyseinen kaunis löytyi kirpputorilta, ja mieleeni painui aika elävästi kuinka kyseisen sh-shopin vakioasiakas (ko. ukko on siellä aina), hiukan erikoisen näköinen vaaleahapsinen, jännäsilmäinen vanha mies tuijotti minua ja ihanaa lamppuani kun riemukkaasti löysin sen & lähes hetimiten kiikutin sen kassalle. Mies seurasi samaan aikaan rahastuspisteelle, ja tuijotti edelleen, omissa ostoksissaan perunansurvin ja puunuija.

Olin kyseisenä päivänä liikkeellä äitini seurassa, joka hänkin huomioi ukon tiiviin seuraamisen. Myöhemmin jo kirpputorilta lähtiessämme äitini tokaisi ihan muina miehinä että josko kyseinen lamppu onkin hengen riivaama, ollessaan niin halpa ja tämän vanhan ukon epätavallisen syynin kohde.

Minä sain hepulin. En osaa kunnolla muotoilla koko lamppuepisodin tapahtumakuluja, mutta nyt tarkemmin ajatellen en yhtään ihmettele miksi äitini tokaisi moista.

Lamppu roikkuu nyt makuuhuoneen katossa. Joko valaisin on oikeasti kirottu, tai sitten alitajuntani tekee taas jäynää, sillä lampun asennuspäivästä lähtien olen nähnyt aivan karmeita unia joka yö.

Tulipaloja (tosin viimeisin tulipalouni oli koominen, batmania leikkivä terroristimies kyykki ikkunoidemme alla ja sytytti jokaisen alle pienen liekin, joka kuitenkin sammui heti), lentokentän pommi-iskuja, kamalia läpinäkyvä wc-juttuja, oven taakse piiloutumisia rikkinäisen lukon kanssa, pelkkää pimeää ja ahdistavia ääniä ilman valoa sun muuta.

Ajattelin huomenna häiritä remonttimiehiämme (mikäli ovat paikalla) ja ottaa todistekuvia kaaoskämpästä. Betoniämpäreitä, remonttipölyä, mutaa, puusäröä, muovipaloja joka paikassa, pahvia, kuplamuovia! sun muuta. Siivoushirmun painajainen.

Pesin tänään lattioita epätoivoisesti. Huomenna ne ovat jälleen yhtä likaisena kuin ennen pesua.

Marco vihaa mua. Leikkasin hiuksensa tänään, ja tein mallin joka näyttää hyvältä vain jos se on vähän sliipattuna taakse. Marco on omasta mielestään mafioson näköinen, mulle taasen unelma. Liitot ovat kompromisseja, joten tyytyköön osaansa.

Vielä about 5 vuotta sitten en olisi ikinä uskonut, että pystyisin pitämään niin paljon Raappanan kaltaisesta musiikista, eli lähinnä sortumaan totaalisesti eri kategoriaan kuin mitä tavallisesti kuuntelen. Toisin kävi, kuten elämässäni yleensä. Jos vertaan teini-ikäisen minäni tulevaisuuden haaveita, olettamuksia ja niitä tästä olen niin varma-juttuja, en voi muuta kuin hymyillä nykytilannetta ja sitä miten päälaelleen kaikki menikään.

Jos mitään muuttaisin, niin oman syntymävuoteni. Asioiden etenemistahti on niin huimaa, että pelkään kokevani katumusta kymmenen vuoden päästä. Tosin, täysin vääristelemättä elin ne kaikkein huimimmat nuoruusvuoteni jo 13-15-vuotiaana. Rauhoituin suht koht 16-vuotiaana ja siitä edespäin olen ollut tylsä, omasta tahdostani. En millään pysty kuvittelemaan että tahtoisin jotain vastaavaa itsensä etsimisreissua enää ikinä.
 Jos, niin venaan mielelläni siihen kolmenkympin-, tai vaihtoehtoisesti vasta keski-iän kriisiin.
Helppohan se on nyt sanoa.

 

Lucca

Tuli mieleen: emme ole vieläkään olleet "häämatkalla" Marcon kanssa. Alussahan suunnitelmissa oli Sisilia, jo kauan ennen häitä. Se jäi kuitenkin häilymään, sillä M sanoi suoraan ettei tahdo viedä mua sinne, etelän italiaanot kun ovat kuulemma niin suuria naistenmiehiä, että se olisi liian haastavaa ja pelottavaa. Harmittaa, sillä olisi ihanaa nähdä Sisiliaa. Tälläkin hetkellä siellä on päivälämpötila käsittääkseni +18-20C.
Seuraava vaihtoehto on kesäinen Hanko tai Lofootit, kumpikin samantasoisesti ihania. Kauan aikaisemmin mielessä olivat myös Japani ja Brasilia (Brasilia Elisabettan tapaamisenkin kannalta), tosin kuoppasin molemmat heti itsekkäistä syistä: lentopelko.
En edes välitä minne mennään, kunhan olisi lämmintä, eli kesä tai lämmin pallon puoli, ja matka olisi virallisesti nimetty häämatkaksi.

Toisin sanoen, vaikka kesällä takapihalle teltan kanssa. Sekin riittäisi ja olisin varmasti onnellinen ja turvassa.

Karvakäteni viime elokuun alussa. Ei haittaa vaikka nyt onkin pelkkää haavaa, tiedänpähän että Italian rannikoilla saan parannettua.

Marcolla on kummallinen käsitys asioiden hyvin tekemisestä/minun ylpeäksi saattamisesta.

Esimerkki:
Monia kuukausia sitten oli ajankohtaista hommata monitoimikone keittiöön. Marco lähti hakemaan lapulle kirjoittamaani Kenwoodin halpamallia, joka oli kompakti ja kiva. Takaisin tämä tuli n. puolet kalliimman Philipsin kanssa.
Sanoin heti suoraan, että eikää, tämä on huono, ei sisällä mitään samoja välineitä kuin pyytämäni, ja on tasan niin kallis kone etten edes suostu sitä käyttämään.
Marco suuttui.

Masiina jäi, en palauttanut sitä uuden riidan pelossa, vaan yritin hymyissä suin vääntää rakeisia hummuksia kyseisellä mukahienolla koneella.

Välissä on ollut ainakin kymmenisen vastaavaa känäämisen aihetta.
Nykyään yritänkin aina ehtiessäni lähteä M mukaan, mitä tahansa ostettavaa onkin.
Homma toimii niin että Marco poimii kalliita juttujaan ostoskoriin ja minä sitä myötä vaivihkaan vaihdan tuotteet samaan täysin vastaavaan, mutta halvempaan.
En ole sen kasvatuksen/ajan lapsia, joille kallis on automaattisesti parempaa.
On huimaa miten vastakohtia olemme, mutta totta on että sillä täydentää toisiaan.

Kylpyhuoneremontista vielä:
Koko prosessi oli Marcon idea. Yritin pysyä mielipiteettömänä ja niin olen tehnytkin, sanoen että tämä on sinun juttusi, enkä halua ottaa kantaa.

Alku meni ihan hyvin.
..Kunnes Marco eräänä kauniina aamuna käänsi asiat mua vastaan ja sanoi että "SINUA VARTEN" se kylpyhuone ylipäätään rakennetaan. Tämä oli siinä asianyhteydessä kun olin jälleen sanonut kylpyhuoneen sisustusideoihin liittyen, etten välitä, eikä tämä ole oma asiani, vaan miehen itsensä idea ja toteutus.

Marco jurotti välinpitämättömyyteni vuoksi n. tunnin ja lähti ovet paukkuen ulos.
Tuntia myöhemmin asia selkeni puhelimitse, kun olin 5 luurin korvaanlyönnin jälkeen saanut miehen kiinni.
Selvisi, että M halusi mun valitsevan kylppärinsä laatat ja furnituret, periaatteessa kaiken, sillä myönsi tietävänsä että itse hän valitsisi pelkästään "parasta", eli kalleinta mitä saatavilla on.

Hellyin tästä, koska selkeästi jotakin on mennyt perille. Kallis ei ole aina hyvä/paras.
Tosin ei sekään ehkä hyvä ole jos kaikki on halvinta mahdollista.
Meinaan kyseinen kylppäri tulee olemaan todella mörkki, valitsin halvimmat mahdolliset laatat sun muut, tummaa sinistä/harmaata koko seinät/lattia. Kalusteet sitten ovat sekaisin tummaa ja valkoista.

Koko kylppäri tulee siis olemaan ihan kaamea. Mutta ei hätää, syy on minun.


Parasta tässä on, että lopputulos olisi voinut olla vielä kamalampi. M meinaan näytti mulle mitä olisi itse valinnut esim. seiniin = musta-lasi-kiilto-peili-glitter-party-disco-mosaiikkilaatat.

Pakko oli. Jouluna.

Suuri takapihamme. Vastapuolella asuu vanhaakin vanhemman entisen alakouluni entinen rehtori. Jännää!