2014

Lähivuodet ovat vierineet armotonta kyytiä, joten 2014 on yltiöllisen absurdi luku.

Valoimme tinat porukalla. Saavutimme mm. peuran vetämän reen ukkeli perässään, maahan lyhistyneen piippua polttavan miehen, lohikäärmeitä, laihan sauvamiehen, meduusoja, kuokka/golfmailan ja loppuja en muistakaan. Kivaa ainakin oli, en ole valanut tinoja moneen vuoteen, Marco taasen ei ollut kyseistä touhua ikinä kokenut.

Jos totta puhutaan, olen aika tyytyväinen tähänastisesta lumettomuudesta. Tosin öisin lumi on ihana, koska se heijastaa vaaleudellaan valoa, ja näin ollen yöt ovat sysipimeän sijaan oranssihtavia (kaupungista kuultavien valojen vuoksi).

Vuosien aitokuusettomuuden jälkeen päätin että jaksan läpikäydä neulasrumban. Meillä oli hienot supersinivalot, joista taatusti jokainen ne kokenut on saanut päänsärkyä.


Huomenna on pikkuveljeni syntymäpäivät, ja olen väsäämässä Mörkökakkua. Olen huono kakkupohjakakuissa, ainoa mielenkiintoinen syötävä niissä on se täyte. Ratkaisin itsekkään pulman tekemällä sisukseksi "maapallokakun", eli bravuurini vuosien takaa, hyydytetty marjakakku.
Päällyste hoituu massalla, tosin tällä kertaa tulee ruskea eikä lilamusta mörkö. En jaksa sählätä muut kuin yksityiskohdat lakritsivärjäämisillä.

Mikäli projektini onnistuu, pistän huomenna kuvaa. Tai pistän epäonnistuneestakin, joka näyttäisi varmaan likaisen wc-pöntön sisustalta yhdistettynä tulivuoreen. Siinä pahin skenaario.
Buon appetito!

En ole pitkään aikaan ollut näin rauhallinen kuin viime aikoina. Marcon vanhempien visiittikin meni ihmeen ok. Vaikeuksia tuotti vain ne nimenomaiset jutut joihin en ole tottunut, eli talo täynnä porukkaa ja koko ajan joku selkäsi takana. Hermoromahduksiakin heittelin, mutta luojan kiitos pääsin aina rauhoittumaan kodinhoitohuoneeseen/kävelylle/M vei vanhempansa katsomaan Lahtea ja Helsinkiäkin, eli saatiin ihan hyvä kombinaatio mun yksinolemisen tarpeelle. Olin suunnattoman huolissani ruokien suhteen, ja miten M äiti reagoisi kun näkee minkälainen keittiöhirmu ja outotapainen olen. Loppujen lopuksi sain kuitenkin kiitosta niin ruoista (itsetekemäni kamala ruisleipäkin oli suosiossa, aaa!), emännöinnistä ja talon järjestyksessä pidosta jopa niin paljon että meinasin herkistyä. Pystyin siis rehellisin mielin sanomaan M vanhemmille, että ovat tervetulleita koska vain uudestaan.