Tässä kohtaa voisin sanoa että vesiputouksia lentää. Kuulin taas eilen olevani laiska.
Heitin riidan aikaiseksi, tosin oli aika hyvä syykin kun löysin M viime reissun takaisia likaisia vaatteita, jotka olivat kaikki täynnä pitkää ruskeaa kiharaa hiusta, pisti vaan väkisinkin silmään. Miksei niitä ollut voinut pistää pyykkikoriin kuten se aina pistää kaiken muun? Ja miksi ne oli jemmassa työhuoneen kaapissa. Ja ja ja. Työreissulla joo.
Joudun valmistelemaan talon (mm. maalaamaan, se on se suurin) ja ylläpidon yksin, appivanhempien 22. päivän 5-päiväistä visiittiä ennen. Paha etten voi tehdä uuniruokiakaan valmiiksi uunin luukun käyttökelvottomuuden vuoksi. Ryhdyin pesemään sisempiä laseja ja nyt en saa niitä takaisin, koska vaatisi enemmän voimaa kuin mulla saada ne paikoilleen.
Hanipuppeli saapuu takaisin (se on taas "työreissulla") myöhään 21pv. ja seuraava aamuna se jo laukkaakin hakemaan vanhempansa kentältä. Saan paljon apua kaikessa. Jopa lattialistat joku muu sahaakin puolestani, tottakai! Ja repii ruman seinään kiinnitetyn pöytälevyn irti maalin tieltä. Ja tietää miten verhotangot asetetaan ns. ylösalaisin ja kiinteästi, ja auttaa pitämään toisesta päästä kiinni ruuvatessa ja katsoo onko suorassa. Lista on loputon, en tahdo edes ajatella ja sanokaa joku pliis että ei sun tarvi tehdä näitä asioita.
Jos aikanaan tunsin oloni yksinäiseksi Sveitsissä, nyt ei tunnu pelkästään yksinäiseltä vaan tietää että on kertakaikkisen yksin kaiken keskellä, eikä se ole tunne vaan tiedostus.
Marimari, kuten yleensä, mutta pakko sanoa että mä olen aika poikki, taas.
Leiki tässä sitten onnellista ja ihanaa joulunaikaa.
Nukkumasaldo on taas jotain universaalia, huomaa taas äärimmäis-sekavasta tekstistä, sorry. Enkä jaksa korjata typoja.
Onneksi tänään pääsee tuulettumaan ystävättären seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti