Tässäpä kurkkaus hääpukuuni, johon (kappas vain) en ole lainkaan tyytyväinen.
Se on mielettömän kuuma, paksu, raskas ja hiostava, istuvuuskin on huono ja saumakohdat ovat ommeltu ryppyyn, tissireunan kuminen vahvike on kiemuralla. Vaikka mittatilauksena tehtiin.
Tukehduttava sisäkangas on ommeltu päälliseen sifonkiin niin monesta paikkaa, ettei sen poistaminenkaan onnistu.
Kävimme lyhennyttämässä överipitkää helmaa ompelimossa, jossa olivat saaneet aikaan täysin väärän lopputuloksen laahuksen suhteen + pienen punervan tahran puvun selkäosaan.
Hyvin menee!
Tuota kammotusta tulen joka tapauksessa pitämään, mutta vain seremonian ajan. Heti sen jälkeen karkaan pistämään päälle jotain lyhyttä ja kevyttä.
 |
| megamelani hienosti pääosassa |
Aina ei voi onnistua, mutta mielestäni tässä vaiheessa ei ole enää mitään järkeä ruveta haikailemaan täydellisestä puvusta. Kerranhan tuota vain pidetään ja sillä hyvä.
4 kommenttia:
Toki tää kuva ei näytä kaikkea, mutta tän perusteella ainakin näyttäis ihan hyvältä toi mekko, ihan huoleti voit tolla olla, varmasti monta kertaa hienompi kun joku jäätävä kermakakkutyllikukkakrinoliinipuku :D
No, sittenpähän parin vk päästä näet!
Järkyttävää että kaikki tapahtuu jo niin pian.
Mutta totta on että kermakakkuihin verrattuna tuo on ihan siedettävä.
Tarttisin oikeasti jonkun helmanpitelijän, sillä ompelimossa eivät tosiaan tehneet työtä käskettyä ja jättivät napsaisematta laahuksen pois.
Oon jo tässä varmaan 3 vuotta suhteellisen säännöllisesti käynyt lueskelemassa blogiasi, saa mut aina jostain syystä kovin hyvälle tuulelle. Kiitos tästä :)
Tänään, kuitenkin enemmän kuin ennen.
Näytät vaan niin kauniilta hääasussasi.
Marco tulee tykkäämään.
Moni mies olisi onnellinen vaikka saisi tuon näyn vain kerran nähdä ;D
BTW, miten kätesi ovat voineet, kun oot päässyt pois täältä kuivasta Suomesta, kuumankostean välimeren seuduille?
Voi sentään, kiitän suuresti päivääni parantaneesta kommentista.
Muutenkin outoa mutta toki positiivista että olet noinkin kauan jaksanut seurailla näitä blogger-löpinöitäni.
Ha, otan tuon hääpuku-asian sarkasmina!
Armaista käsistäni onkin pitänyt jo pidemmän aikaa tehdä yksi superior mielenkiintoinen postaus lisää. Kätoset kun ovat täydellisessä kunnossa ensi kertaa vuosiin, pystyn jopa havaitsemaan suoneni ja ranneluun, nämä kun ovat olleet piilossa kamala-ihon alla ties kuinka kauan.
Oli kai erhe syntyä Suomen kylmyyteen. Ja kiitos kysymästä, muistutat samalla miten onnellinen olenkaan pelkkien normaalikuntoisten käsien johdosta!
Lähetä kommentti