On/off

Sellainen nappi ihmisruumiin vatsan toiminnalle, jooko.
Lekuriin pitäisi mennä, mutta tällaiset haluan hoitaa omalla kielelläni Suomessa, varmaan ihan ymmärrettävää ettei huvita mennä tekemään vääriä diagnooseja, mikäli en edes osaa kertoa oireitani = kukaan ei ymmärrä englantia.

Hehkutan tähän väliin hieman tuosta rakkauteni kohteesta, skipata kannattaa jos ei halua taas kuulla miten onnellinen olen. Tai oikeastaan pakahdun, sillä en itse ikinä tule yltämään yhtä suuren välittämisen ja ymmärtäväisyyden, joustamisen, sietämisen, lohduttelun, huolenpidon ja kaikkien niiden miljoonien kiukuttelujeni kestämisen tasolle. Hän sietää mua paremmin kuin minä itseäni. Aika hyvä balanssi?

Hommahan menee niin, että aina kun (lähes joka saatanan päivä) olen huonommassa kondiksessa, M antaa mulle oman rauhani ja katoaa maisemista siksi aikaa kunnes olen taas jotenkin tolpillani. Tämä on nykyään jo vähän typerää, sillä se yhteinen aika mitä vietetään, on melko kortilla tuon itsekkään privaattivaatimukseni takia, eikä näin todellakaan voi jatkua. Teen tällä hallaa kaikelle.

Eilinen oli ihan super, olin koko päivän OK! Katkeroidun taas hyvää tahtia näiden tyypillisten pääkoppani marttyyrimarmatusten tahtiin, olen vaan lopen kyllästynyt siihen, että nyt kun muutoin elämä olisi hyvällä mallilla, pitää senkin kaatua oman kropan prakaamiseen, ja vielä näin nuorena. Virteni voisi jatkua vielä täältä Siperiaan jalkaisin kävelyn verran, jotta taidanpa lopettaa omat mummomaiset terveyshuolet tähän.

Sitten jaaraan vielä mielenkiintoisemmasta aiheesta, eli syömisestä. Vasta M:n kanssa yhteiseloa viettäneenä olen alkanut tajuamaan sen miten typerästi käyttäydyn vieläkin, asetan toiset ansaan jos he omasta mielestäni sanovat mulle jotain väärää. Muistan ikuisesti episodin kun siskoni sanoi että mä olen muodokas, josta vedin niin suuret marttyyrikohtaukset että vannoin lopettavani syömisen loppuelämäkseni, tosin taisin vetää vaan pari viikkoa.

Nykyään olen vähän oppinut, mutta taivun silti vanhoille huonoille tavoille. Mm. aikanaan hyväksyin sen että mä tosiaan olen omalla tavallani muodokas, lantio on leveä ja arseni hyvin round, suhteettoman sellainen. Tosin, kerran muutamia kuukausia sitten vedinkin itkukohtaukset julkisella paikalla, kun M tokaisi että "You have a very big bottom". Tämäkin lause oli kokonaan kielimuurin aikaansaannosta, sillä italiassa on kuulemma joku kaunista ja hyvää tarkoittava isoon verrannollinen sana (naisen muodoista siis) jonka vuoksi M very biginsä sanoikin. Enhän mä tätä uskonut (tahdoin taas aiheuttaa mielipahaa toisille ja olla marttyyri), vaan lähdin boran ovet paukkuen ja maskarat poskilla pois paikalta.

Tässä esimerkki:

eli pebaa löytyy, suhteettomana muuhun kroppaan. En viitti näyttää koko kuvaa, sillä asentoni on sen verran absurdi ja olin heilumassa kuin heinämies, helman liikkeestä varmaan näkeekin.

Kaipaan kesäreissuja mielettömästi, tuo kuvan päivä oli hyvä päivä, sunnuntai eikä mitään tekemistä, ja kolme nuorta naista päättivät semilaiskan spontaanisti lähteä kuvaamaan kirjaimellisesti keskelle metsää.

Putsasin tänään vanhoja s-postejani. Löysin vuoden 09 livejournal-kommentteja ja edellisten blogijuttujen keskusteluja. Ja pakko sanoa että olinpa vauhdikkaampi kirjoittaja joskus. Yksikin otsikko oli - ai haluutsä mun mesen ja pillua. Vissiin niitä taannoisia meganerokkaita ja tositosi kantaaottavia juttujani, joista aikanaan vuodatin paljonkin ja kaikkialle, kovin järkevää se ei ollut, saattaa itseään vähintään naurunalaiseksi rääkymällä melko perusjutuista dramaattisesti, mutta muistan että itselleni se oli hyvää viihdettä. 

Voi voi, olen tätä nykyä tylsä kotieläin, joka vaahtoaa muisteloitaan ja arkipäiviäisiä juttuja, terveyttään, eläkeläisen kissamummon tapaan.

Lolito nukkuu taas vaatekaapissa.

Joo, olen kissamummo.

Halleluja, käytin kameraa.

Eikö sen pitäisi mennä niin, että kun pohjoismaalainen tyttö asuu ulkomailla, pitäisi joka päivä olla uusia hienoja valloitus-stooreja esillä, ja kaikkea kivaa ja ihanaa jokapäiväisestä elosta kaukana suomen synkkyyttä. No niin ei mene mulla, koska olen laiska ja paska.

Ympärillä on vuoria, sakemanneja, fonduepatoja, kämppä jossa ei ole 90%:a suomalaisista perusjutuista, esim viemäriä kylppärin lattiassa, astiakaappia tai tiskiharjaa, joka on sekin jo tosi jännää, kun täällä niitä ei harrasteta, ja takapihalla on lehmiä ja vuorilla oli jakki tai mikälie karvaotus jonka kiikareilla näin, ja jolle nauroin puoli tuntia, kunnes aloin pelkäämään että se kiipeää meidän parvekkeelle.
 Eli paljon mielenkiintoista maailmaa ympärillä, mutten enää osaa mennä minnekään ja raportoidakin siitä, jopa kuvin. Koska kamera on tätä nykyä vain koriste-esine.

Päivieni jännimpiä hetkiä ovat sellaiset, kun löydän tavaroista suomenkielisiä sanoja. Kerran biotta-mehun etiketissä oli myös suomiluettelo ja oikeasti kiljaisin riemusta.

Ehkä ensiraporttini tulee olemaan syväanalyysi tiskiharjan vertaistuotteesta. 

Eikö olis jännä tietää mikä se on.

Heittäkää nyt joku tähän että vessaharja.