http://www.introspekt.fi/artikkelit/pakko-oireinen-hairio/
Mulla täsmää lähespä kaikki, ja lisää on vielä oudompiakin juttuja, kuten näkemiensä asioiden yhdistely mielessä. Tavallaan järjestely. Tiedän että tätä on suvussa, joten en yhtään ihmettele omaa käytöstäni ja alan vasta pikkuhiljaa tajuta että tässä on kyse oman järjen monimutkista eikä pelkästään tottumuksista. Sitä luulee olevansa normaali kunnes joku toinen tulee ja sanoo että hei, toi on vähän outoa.
Mä olen täällä hormonihirviönä, luulisin että kukaan maailmassa ei ole itkeä vollottanut yhtä paljon kuin minä viimeisen viikon aikana. Se on käsittämätöntä, alan itkemään aivan minkä tahansa vuoksi, olkoon positiivinen tai negatiivinen asia. En myöskään osaa lopettaa. Itken niin kauan että en enää näe kunnolla ja mielessäni olen raivon partaalla, kun en osaa kontrolloida omaa kehoani. Parin tunnin päästä itkemisestä silmäluomeni ovat niin turvoksissa etten näe senkään takia. Loistavaa!
Aiemmin normisaldo oli itkeä ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Nyt tämä on päivittäistä. Koskahan Marcolla menee hermot. Tiedän meinaan että on todella kiusallista jos joku alkaa itkeä, itse en siedä sitä ja pelästyn enkä osaa tehdä mitään, etenkään lohduttaa, koska sitä taitoa en osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti